Miten tulla toimeen rasistin kanssa
Perhepiiriini lukeutuu yksi rasisti. Rasistilla on vahvat mielipiteet, kärkäs kieli ja hän on täynnä epärationaalista vihaa ihmisiä kohtaan, joita ei tunne.
Törmätessäni ensimmäistä kertaa Rasistin julkiseen vihanpurkaukseen sosiaalisessa mediassa, tunsin vihaa, epäuskoa ja hämmennystä. Miten kukaan voi oikeasti ajatella tuolla tavoin ihmisistä, joita ei ole koskaan tavannut? Mistä tämä uskomaton henkinen väkivalta satunnaisia ihmisiä kohtaan kumpuaa? Minulle tuli pakottava tarve tehdä asialle jotain. Kömpelöt ja virheelliseen faktapohjaan perustuvat argumentit ja osittain niiden puuttuminen sai minut tuumimaan, että Rasisti ajattelee näin, koska hän ei vain tiedä. Hän ei tiedä asioiden oikeaa laitaa, ei näe kokonaiskuvaa. Päätin siis osoittaa hänen erheensä. Ajattelin oikean tiedon ja neutraalin esitystavan saavan hänet ajattelemaan ja korjaamaan käsityksiään.
Olin väärässä. Ensimmäisellä kerralla sain vastaukseksi kunnianloukkauksia itseäni, miestäni ja perhettäni kohtaan. Kukaan ei ollut ikinä ladannut sellaista kielenkäyttöä minua ja perhettäni vastaan. Tämä järkytti, sillä oman kritiikkini olin puhtaasti kohdistanut asiallisella tavalla Rasistin esille tuomia asioita kohtaan. Päätin silti jatkaa samalla linjalla. Ajattelin, että kun tarpeeksi monta kertaa tuon omat näkökantani esille, saisimme aikaan dialogin ja jonkinlaisen positiivisen kehityssuunnan.
Voi kuinka väärässä olin jälleen. Ainoa asia, joka on saanut jonkinlaisen kehityssuunnan, on oma naiiviuteni ihmisen järkeä kohtaan. Aiemmin olin satavarma, että jokainen ihminen pyrkii parempaan. Jos ihminen vain näkee päivänvalossa hänen eteensä tarjottimella tuodut faktat, hän varmasti korjaa omia käsityksiään. Myöntää erheensä, jatkaa eteenpäin viisaampana.
Ei.
Olen umpikujassa. Rasisti jatkaa vouhkaamistaan ja muiden ihmisten loukkaamista entiseen tahtiin. Minä pohdin, kannattaako pään lyöminen seinään. Välillä tekisi mieli huutaa kurkku suorana, että vitun idiootti avaa silmäs saatana. Sitä en kuitenkaan tee, sillä siitä ei olisi hyötyä. Se päinvastoin lisäisi vihaa, laskisi minut samalle tyhmyyden tasolle Rasistin kanssa. Tyhmyydestäkö tässä onkin vain kyse?
Omat tunnepurkaukseni pitää hallinnassa järki. Tiedostan tunnepurkausten seuraukset, käsitän miten ne vaikuttavat muihin ja minuun itseeni. Muiden ihmisarvon kunnioittamiseen kuuluu heidän kohtelunsa sen arvon mukaisesti. Puuttuuko Rasistilta omani kaltainen tunnesäätelyn mekanismi, tietynlainen järjenkäyttö vai onko hänen arvomaailmansa vain niin perusteellisesti omastani poikkeava, että primitiiviset vihanpurkaukset muita kohtaan ovat hyväksyttäviä hänen pirtaansa? Eikö hän ymmärrä vai vain halua ymmärtää argumenttejani?
Näen Rasistia ajoittain kasvokkain. Silloin hän on kohtelias ja mukava, pyysi kerran myös anteeksi loukkauksiaan. Jännite välillämme kuitenkin tuntuu. Haluan jatkaa väittelyä hänen kanssaan näistä asioista, sillä uskon valistuksen ja faktatiedon kumuloittavaan vaikutukseen. Minulla ei taida olla edes muuta vaihtoehtoa, jos haluan maailman ja Rasistin muuttuvan. Taidan tosin olla kaukana tavoitteestani, Rasisti kun kokee väittelyn olevan lähinnä toisen solvaamista.
Kreeta Karvola pohti 14.8. Ylen Aamu-Tv:n Jälkiviisaissa sitä, miksi rasistisesta vihapuheesta ja käyttäytymisestä on perussuomalaisten hallitukseen nousun jälkeen tullut salonkikelpoista. Tähän havahduin. Kun peilaan omaa aikuisikääni Suomessa, voin todeta mututuntumalta, että ennen rasismi oli ikävää, mutta marginaalista. Siitä irtisanouduttiin, mutta siitä ei tarvinnut sen enempää keskustella. Nyt Rasistin kanssa käymäni keskustelut somessa ovat julkisia, eikä Rasisti ole yksin. Näen hänen tykkäävän ja kommentoivan kärkkäästi erilaisia rasistisia ryhmiä ja julkaisuja, myös erään hallituspuolueen salliessa tämän omilla sivuillaan. Vihapuhe paisuu somessa kuin pullataikina. Mihin tämä johtaa?
Väistämättä tulee pohdittua ongelman alkusyytä. Minulla on tapana etsiä aina ongelman perimmäinen syy, sillä uskon sen korjaamisen korjaavan koko ongelman. Oletin aluksi Rasistin käyttäytymisen johtuvan tiedon puutteesta ja ennakkoluuloista. Tiedon puutteen johdan löyhästi koulutukseen. Pitäisikö koulujärjestelmäämme muuttaa? Rasisteja on monenikäisiä ja eri ikäiset suomalaiset ovat käyneet erilaisen koulun, joten asian analysointi syvemmin on aikaa vievä projekti. Olisiko koulu voinut takoa ne faktat Rasistin päähän, joita minä en saa hänelle kirveelläkään pilkottua jakoon? En tiedä.
Kyse on muustakin. Rasistin jatkuva tarve purkaa vihaa viittaa jonkinlaiseen ongelmaan, jonka psykoanalysoimiseen minulla ei ole rahkeita. Näen edessäni vain seinän. Miten se seinä on siihen rakentunut, jään pohtimaan.