Usein minulta kysytään että kaipaanko jotain Suomesta. Yleensä vastaan että en kaipaa oikeastaan mitään, mutta yhtenä iltana suihkussa ollessani mieleni läpi kulki haikea ajatus ”kunpa saisi asua kämpässä missä a) mikään asia ei olisi rikki b) olisi kunnon keittiö c) joka olisi sisustettu mun omilla tavaroilla d) jossa olisi tasainen ja ehjä lattia sekä e) enemmän neliöitä”,

Asuntoni on siis pieni ja vanha chambre de bonne eli suomennettuna ”palvelijan huone”. Tämä on hyvin yleinen asumismuoto monelle nuorelle pariisilaiselle joka ei halua asua kimppakämpässä tai vanhempiensa luona, Näiden asuntojen koko vaihtelee yleensä noin 10 neliömetristä 20 neliömetriin – vaikka ranskan joku laki sanoo että kukaan ei saa asua 15 neliömetriä pienemmässä asunnossa, noh niin.. Minä ja saksofonistinaapurini Lucas olemme hyviä esimerkkejä siitä että kyllä sitä vähimmilläkin neliöillä pärjää. Olohuoneenamme (Lucasin enemmän kuin minun) toki toimii naapurimme Sarkiksen massiivinen noin 25-30 neliöinen asunto, Sieltä sentään löytyy sohva, nojatuoli, telkkari, keittonurkkaus ja pieni studiokin!

Palatakseni siihen miten asuminen Suomessa eroaa Ranskalaisista asunnoista. Ensin haluan sanoa että Suomessa asuvat: Olkaa onnellisia että pääsääntöisesti saatte asua asunnoissa jotka ovat suhteellisen kohtuuhintaisia, yleensä hyvässä tai erittäin hyvässä kunnossa, suihkussa on tilaa kääntyä, asuntoon saattaa mahtua jopa pesukone (!), keittiössä mahtuu kokkaamaan, usein siellä mahtuu myös syömään, jos asut kerrostalossa niin siellä yleensä on hissi, etenkin jos talossa on useampi kuin 3 kerrosta, jos rappukäytävästä palaa valo, on se yleensä viikon sisään vaihdettu. Täällä mikään edellämainituista ei toteudu.

Olen arvioinut että tämä minun 10 neliöinen huoneeni (jossa on sentään oma kylppäri!) vuokra olisi todellisuudessa noin 600-700€/kk luokkaa, ja sähkö + vesi varmaan noin 50-100€/kk (vuokraahan suoraan en maksa, vaan tämä on ikäänkuin työsuhde-etu). Sijainti on toki ihantellinen, lähimmälle metroasemalle matkaa noin 100-200m, asunnosta näkymä Sacré Coeurille, isot tavaratalot ja juna-asema vain kivenheiton päässä. Mutta, asunnon laminaatti lattia kaipaisi kipeästi remonttia. Kylppärin saluunamainen taitto-ovi repsottaa liitoksistaan (kyllä se vielä toimii). Vessanpöntön kansi ja rengas vetelee viimeisiään. Suihkun suihkuosaa joutuu pitää suihkutellessaan kädessä, koska pidike ei pysy hississään ylhäällä. ”Keittiö” tarkoittaa tiskiallasta, 2 keittolevyä ja pientä jääkaappia olohuoneessani. Makuuhuoneeseeni kiipeän tikapuita pitkin, jotka ensin lasken katonrajasta alas kepin avulla. Ne pari kertaa kun minulla on täällä vieraita ollut yöpymässä olen alkanut jo parin yön jälkeen hyppimään seinille, niin ahdasta täällä on. Eli sori kaverit, max yksi vieras kerrallaan ja ei kovin pitkäksi aikaa kylään, kiitos. 

Siinä olen onnekas että suihku ja vessa eivät ole olohuoneessa, tai en joudu niitä jakamaan naapureideni kanssa! 

Joskus mietin että tällä hinnalla saisin Suomessa asua aika hulppeasti, jopa ihan tilavassa ja hyvällä paikalla Helsingissä sijaitsevassa asunnossa. Ei sillä että Helsinkiin erityisemmin haluaisin asumaan, mutta ihan vain näin vertailun vuoksi mainitakseni.

Yleisestikin ottaen Ranskassa asunnot ja talot ovat huonommassa kunnossa mitä Suomessa. Monien perheiden asunnoissa joissa olen käynyt olen pannut merkille kuinka keittiöt ovat isoissakin huoneistoissa pieniä ja suoraan sanottuna ihan surkeita. Toisaalta näen tässäkin jotain särmää, Ranskalainen asenne että kaiken ei tarvitse olla ihan justiinsa, näin tulee persoonallisuus ja karisma esiin, joka taas omalla tavallaan viehättää. Mitä sitten jos kaapin ovi vähän repsottaa? Kyllä se aikanaan korjataan, mutta siihen saakka se toimii ihan hyvin näinkin, Mielikuvitus vain kasvaa kun keksii väliaikaisia ratkaisuja estämään sen putoamista paikoiltaan. 

Kuitenkin se että saan herätä joka aamu tähän maisemaan on ehkä lopulta kaiken tämän arvoista.

Rakkaudella Pariisista,

Anna