Istun kotini sohvalla nuhaisena ja väsyneenä. Takana on sormia ja käsiä paljon koetellut neulontakisan etappi, joka on nyt ohi seuraavan kymmenen päivän ajaksi. Juon teetä, joka on Liptonin Earl greyta. Se ei ole sitä teetä, mitä yleensä joisin, mutta jostakin kumman syystä olen viehättynyt kokeilemaan erilaisia makuja, enkä ole moniin viikkoihin juonut itselleni niin rakasta vihreää teetä. Olen juonut rooibosta, jonka ostin Tampereelta, darjeelingin mustaa teetä, joka on tuotu minulle intiasta, keisarin morsianta, joka on ainut tee, jota juon maidon kanssa ja sitten on Earl grey. Raxista mukaan napattu teepussi, joka ui nyt minun teemukissani. Olen varmaan niin höveli, että käyn pian ostamassa kokonaisen paketillisen tuota teetä, jota en ennen suostunut edes siemaisemaan.
Söin myös pari suklaapalaa. Maraboun Jappia ja Fazerin New yorkia. Ne molemmat ovat synttärilahjoja. Ei, eivät minun.
Keltaiset paidanhihat odottavat, että vartalokappaleen resori valmistuisi, että ne voitaisiin siirtää toisille pyöröpuikoille odottamaan. Tuo keltainen on niin ihanan pirteä väri, mutta tuo lanka on inhottavan pölisevää. Saan koko ajan kaivella keltaisia pölypalloja nenäni ja silmieni juuresta.
Netflixissä pauhaa Keisarin morsian. Puolitoistatuntiset jaksot olisivat yleensä kamalia, mutta koska minulla ei ole mitään muutakaan tekemistä kuin parantua tästä typerästä nuhasta ja istua sohvalla peiton alla, miksipäs en katselisi sarjaa, jonka jaksot ovat pitkiä kuin nälkävuosi ja jossa puhuttu kieli kuulostaa kimittämiseltä peruna suussa.
Ja kaiken tämän ajattelun lomassa taikaraivossani piipittää pienen pieni ääni, joka muistuttaa koko ajan, että on vielä viisi päivää siihen, että voin tehdä raskaustestin. Ovulaationi oli hiukan myöhässä ja yleensä olisin tehnyt testin jo tänään. Mutta en tällä kertaa. Jokainen veretön päivä tuntuu voitolta. ”Vielä kahdeksan, seitsemän, viisi..”
Rintani eivät ole kipeytyneet samalla tavalla kuin ne ovat tehneet jo puolen vuoden ajan ennen kuukautisia. Ne ovat olleet niin kipeät, ettei ilman tukia nukkuminen onnistu. Nyt onnistuu edelleen. Se on ainoa merkki, että kaikki sisälläni olisi toisin. Ja se outo pieni tunne, että minä vain tiedän.
Sinä tuleva lapsemme olet hyvin toivottu ja odotettu. Todella toivottu.
 

©Phillip Jeffrey