Ja taas vierähti viikko postausten välissä.. Viikko, johon mahtui paljon töitä, mutta onneksi myös paljon muuta. Viikonloppuna kävin mm. laitattamassa kynsiä lauantaina ja sunnuntaina miehen kanssa Rüschlikonissa kellumassa suolavedessä floating bath’ssa (http://www.hotel-belvoir.ch/index.php/en/wellness/flosaldrom-floating-bath). Tällä kertaa rentouttava efekti jäi hieman puuttumaan, sillä en saanut niskaa rentoutettua sitten niin millään. Tuollahan kai pitäisi vaan niinkuin löhöillä selällään jossain starfish-asennossa ja rentoutua…… No mä yritin ja yritin, mutta pää vaan kenotti koko ajan jossain väärässä asennossa ja lopputuloksena niska kipeytyi totaalisesti ensimmäisen 15 minuutin jälkeen. Ratkaisuna päätin luovuttaa oikeaoppiset kelluntatekniikat rentoutusguruille ja hain tukea ristimällä kädet niskan taakse. Avot, johan auttoi! Viimeiset puoli tuntia menikin sitten leppoisasti silmät kiinni kelluen. Tosin jossain vaiheessa aloin jo tapani mukaan tehdä päässäni kauppalistaa ja miettimään seuraavan viikon työjuttuja. Välillä en tiedä miten sitä oikein saisi ajatuksia rauhoitettua, kun päässä vilisee ties mitä. Mä en esim. iltaisin pysty edes laskemaan niitä kuuluisia lampaita, kun niitä sitten tulee yhtäkkiä satoja kerrallaan siihen aidalle, eikä kaikki pääse hyppäämään yhtäaikaa tietenkään, eikä niitä voi laskea kun niitä on niin monta ja niin… kaaos on valmis. 

Lampaan pirulaiset

Anyways, jälkeenpäin sitten nautittiin vielä viinilasilliset hotellin terassilla ja sekös vasta rentoutti!

Liikunnallisesti viime viikonloppu ei nyt ollut mitenkään mahtavin, lenkkeilin ensin lauantaina uuden reitin 45 minuutissa, eli n. 1/3 hölkkää, 2/3 reipasta kävelyä. Sen jälkeen kotona pienillä painoilla yläkroppatreeniä ja vatsoja. Sunnuntaina jaksoin saman reitin jo 35 minuutissa, eli lisäsin hölkkää noin puoleen. Täällä kun aina hävettää vähän lähteä vaan kävelemään, varsinkin ilman mitään apuvälineitä. Paikalliset kun ei sellaista harrasta, jos menet ulos urheiluvaatteissa, niin se on hölkättävä (walking, was ist das??) tai jos olet yli 50-vee nainen, voit myös sauvakävellä. Saan aina pitkiä katseita kun hiihtelen naama punaisena pikakävelyä menemään.. Ja sitten vielä joku kasikymppinen vuorikiipeilijäpappa tai kotiäiti lastenvaunujen kanssa juoksee ohi ylämäessä. No mut juoskoon he nyt, kyllä mäkin vielä joskus jaksan kunhan ensin treenaan!!

Tämän tyttelin kanssa lähdettiin alhaalla samaan aikaan tonne mäkeen ja 10 min myöhemmin lähes samaan aikaan ylhäällä vaikka mä ”vaan kävelin”

Täällä on muutenkin jotenkin hankalaa harrastaa liikuntaa tällaisena hieman pulleampana versiona kun tuntuu että 99% väestöstä on todella timmissä kunnossa. Salille mennessäkin ihmiset tuijottaa aika pitkään, eikä siellä jotenkin olla totuttu huonokuntoisiin aloittelijoihin. Viimeisin ohjelma jonka sain oli ihan liian helppo (kun siis eihän toi nyt jaksa ees kiloa nostaa, eiks vaan) ja nyt olenkin tehnyt sitten saliharjoittelua omien tuntemusten mukaan.. Mieskin on hieman kriittinen mun uusia harrastuksia kohtaan, kuulemma mun puheiden mukaan hänestä tuntuu että eläisi huippu-urheilijan kanssa, mutta eipä näy tuloksia. Halooo – ei kai sitä nyt kolmessa viikossa kukaan muutu maratoonariksi?? Kun aloitin syömään superdieetin mukaisesti, töissä tuli joka toinen paikallinen kertomaan omia mielipiteitään terveästä ruokavaliosta. Pitäisi mm. syödä pelkkiä kasviksia ja ei yhtään rasvaa jos haluaa laihtua. Ja proteiiniakin pitäisi välttää. Eikä syödä niin useasti. Tai syödä useasti mutta vain jotain tiettyä ruoka-ainetta. Ja niin edelleen. Whatever, yritän nyt sitten pitää täällä matalaa profiilia tavoitteiteni suhteen ja katsoa mitä tästä tulee. Mietin myös että onko Suomessa samanlaisia ennakkoluuloja aloittelevia kuntoilijoita kohtaan? Vaikka kai näitä avuliaita aatuja löytyy joka maailman nurkasta. 🙂

Nyt aamupalaa laittamaan ja sitten CrossFit Foundation kurssille, katsotaan selviänkö hengissä! Hauskaa lauantaita kaikille!!