Viini – viholliseni sekä lempeys vs. kärsimys

img_20140615_112201.jpg

Avaan silmät ja teen ensimmäisen tilannekatsauksen: on kuuma, suorastaan tuskainen olo. Miksi hemmetissä tuuletin ei ole päällä? Nostan päätäni laittaakseni tuulettimen päälle, ja huomaan jomotuksen ohimolla. Suuta kuivaa ja ahdistaa. Kääk – krapula! Ja heti iskee morkkis, miksen taas osannut jättää yhteen lasilliseen?

Istuimme eilen siis iltaa miehen kavereiden kanssa, grillailimme ja oli kaiken puolin mukava ilta, viiniä meni yhteensä muutama pullo ruoan kanssa ja jälkeen, ja miehille vielä lisäksi olutta. Ulkona lämmin ja hyvät jutut, joten menin nukkumaan vasta noin aamukolmelta, kundit vielä myöhemmin. Eli ei ollut siis kyse mistään drinkkien lipittämisestä baarissa, mutta pitkän illan aikana ehti viinilasi täyttyä kerran jos toisenkin. Ja nyt harmittaa, vaikka hauskaa olikin, tuli vedettyä aivan turhia kaloreita alkoholin muodossa ja tänään olo on taas sellainen ettei liikunnasta tule mitään ja muutenkin päivä taitaa mennä punaiselle ristille. Olen siis tainnut virallisesti kasvanut aikuiseksi – vielä muutama vuosi sitten olisi ollut aivan sama jos yksi sunnuntai menee hukkaan, nyt harvoja vapaapäiviä on alkanut arvostaa aivan eri tavalla, eikä niitä haluaisi ”tuhlata” sohvalla makaamiseen ja krapulan paranteluun. Muutenkin tälläinen morkkis on aika uutta meikäläiselle. ^_^ Eniten harmittaa kuitenkin se, että ihana ilta ei jää hyvänä muistona mieleen, kun seuraavana päivänä kaikki energia menee itsensä soimaamiseen ja huonon omantunnon aiheuttamaan yleiseen masennukseen. 

Ajattelinkin siis kokeilla uutta taktiikkaa – sen sijaan että hautautuisin tyynyjen ja peittojen alle rypemään itseinhossa, päätin olla lempeä itselleni, ja tehdä asioita joista tulee hyvä mieli. Päätin etten soimaa itseäni juomisesta, vaan teen kaikkeni, jotta olo parantuu. Nousin siis ylös ja otin käyttöön parhaat darralääkkeni. Aloitin 20 minuutin oil pulling’lla kookosöljyä käyttäen, sen kuulemma pitäisi helpottaa myös krapulan oireisiin. Hampaiden pesun ja suihkun, sekä yhden buranan (todellakin otan särkylääkkeen vaikka päänsärky olisikin itseaiheutettua!) jälkeen olo alkoi olla jo hieman parempi ja päätin uskaltautua pyykkitupaan hakemaan kuivaajaan unohtuneet pyykit, jotka aiheuttivat myös huonoa omaatuntoa. Toivoin kuitenkin vielä koko matkan ajan ettei yhtäkään naapuria tule vastaan.. Sitten siivoilin hieman, koska esimerkiksi tuon ylläolevassa kuvassa olevan tyhjän pullon tuijottelu ei ainakaan auttanut olotilaa. Kun kämppä alkoi olla taas järjestyksessä, oli fiiliskin jo huomattavasti parempi. On se jännä miten valtava vaikutus muhun tuolla kodin siisteydellä on, tämän olen huomannut aiemmin ihan ilman krapulaakin. 🙂  

Ja koska Atrian vanha viisaus hyvä ruoka, parempi mieli on vastaus kaikkeen, päätin kokkailla kunnon proteiinipommin eli valkuaisomeletin (oli siellä yksi keltuainenkin) keittokinkulla, fetajuustolla (eikä ollut muuten mitään kevytversiota) ja chilillä. Käytin omeletissa maidon tai kerman sijaan soijamaitoa ja kyllä silläkin todella ilmavan omeletin sai aikaiseksi, kunhan vaan jaksoi vispailla tarpeeksi. img_20140615_112648.jpg

 

Ainekset sekaisin ja pannuun kookosöljyn kanssa. Alla vielä kuva lopputuloksesta – maukasta oli vaikka reunaa kääntäessä tietysti koko viritys hajosi ja täytteet tursusi joka nurkasta ulos. 

 

IMG_20140615_112350.jpg

Lisäksi vielä kuppi Juhlamokkaa jota onneksi on vielä viimeiseltä Suomen reissulta jäljellä kaapissa. 

 

IMG_20140615_112431.jpg

Ja pari lasillista vettä johon lisäsin sitruunamelissaa reilulla kädellä. 

IMG_20140615_112517.jpg

Lempeystaktiikan lopputuloksena olo on tunnin sisällä jo kuin ihmisellä. Jos olisin valinnut kärsimystaktiikan, en osaa spekuloida mahdollista lopputulosta, mutta epäilykseni on että makaisin edelleenkin sängynpohjalla maailmaa paossa ja voisin ainakin henkisesti pahoin. Lempeystaktiikalla liikunnasta ei tosin taida tulla mitään ainakaan ennen iltaa, mutta ei mahda mitään. Ainoa ratkaisu siis on löhöillä menemään ja lukea vaikka kirjaa – yrittää siis kerrankin kunnolla rentoutua, nyt kun ei ole muutakaan vaihtoehtoa. Kärsimystaktiikalla pakottaisin itseni ehkä tunnin sisään lenkille, josta ei tulisi mitään ja ahdistuisin entisestään.

Eikä ne viinilasilliset ja päivän rentoutuminen niin kauheasti lihota että tässä olisi syytä suurempaan hätään, joten ehkä tässä vielä voisi ottaa jälkkäriksi mansikoita.. Ehkä tästä tulee sittenkin hyvä päivä. 🙂

Olkaa lempeitä itsellenne!

 

 

 

hyvinvointi mieli liikunta
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *