Joris Luyendijk: Rahan ruhtinaat
Alankomaalaisen Joris Luyendijkin Rahan ruhtinaat on loistava finanssitrilleri, joka on kirjoitettu kuin paras jännitysnäytelmä. Kaiken lisäksi se on totta. Se perustuu todellisiin tapahtumiin ja todellisten ihmisten haastatteluihin. Yksinkertaisesti: menetät paljon, jos jätät tämän väliin.
Joris Luyendijk on antropologin koulutuksen saanut toimittaja, joka alkoi The Guardian -lehden toimeksiannosta tutustua Lontoon finanssimaailmaan. Hänen tehtävänään oli tutkia, mikä synnytti vuonna 2007 hallitsemattoman tapahtumaketjun, joka sai pankkiirit soittelemaan läheisilleen ja pyytämään heitä nostamaan automaatista mahdollisimman paljon käteistä. Finanssikriisissä koko pankkijärjestelmä oli hetken aikaa vaarassa luhistua.
Koska finanssialanyrityksissä vallitsee vaikenemisen kulttuuri, alan käytäntöjä on vaikea ottaa haltuun. Aluksi kukaan ei tahtonut puhua Luyendijkille, mutta yksi kerrallaan haastateltavia alkoi kertyä. Hän tapasi pankkien työntekijöitä, jotka toimivat niin kaupankäynnissä, hr-tehtävissä, valvonnassa kuin ohjelmistojen algoritmien suunnittelussakin. Kaikki heistä ovat omia pieniä tekijöitään valtavassa systeemissä, jota kukaan ei tunnu kokonaisuutena hallitsevan.
Finanssimaailmassa on työntekijöitä moneen lähtöön. Juuri kukaan heistä ei ole sinänsä paha ihminen, mutta yritysten kulttuurit saavat heitä omaksumaan moraalisesti epäilyttäviä toimintatapoja. Pankkien tulos tai ulos -kulttuuri saa ottamaan kaupankäynnissä valtavia riskejä, sillä jos ei tee tarpeeksi tulosta, menettää joko bonuksensa tai työpaikkansa. Koska työpaikka on näille ihmisille koko elämä, heidän harkintakykynsä alkaa nopeasti sumentua.
Sinua kohdellaan kuin olisit korvaamaton, ja heti kun pankki tarvitsee sinua, sinun on jätettävä kaikki muu kesken. Toivaalta sinut voidaan koska tahansa irtisanoa. Silloin pankki tulee kyllä toimeen ilman läsnäoloasi.
Kun kaupankäynnissä työskentelevät käyttävät koko inhimillisen tarmonsa kehittääkseen tuotteita, jotka ovat sekä valtavan riskipitoisia että valtavan tuottavia, valvontatehtävissä olevat eivät pysy kärryillä toiminnan todellisesta luonteesta. Näin käy myös johtajille, jotka kuuntelevat keskijohdon raportteja mutta eivät todellisuudessa tiedä, mitä heidän johtamissaan pankeissa tapahtuu. Johtajat voivat tällä tavoin vakuuttaa kirkkain silmin, että kaikki on heillä kontrollissa.
Joris Luyendijkin mukaan finanssijärjestelmä on kuin lentokone, jonka ohjaamossa ei istu kukaan. Koska pankeista on kasvanut valtavia, valtiot eivät uskalla päästää niitä kaatumaan. Kaikista uusista sääntelytavoista löytyy aukkoja, jotka jatkuvasti työpaikoistaan taistelevat pankkien työntekijät ennen pitkää löytävät. Yksittäiset työntekijät ovat sidottuja systeemiin, koska kukaan ei tahdo itselleen kyseenalaistajan roolia.
En malttanut mennä Rahan ruhtinaita lukiessa nukkumaan, koska tahdoin lukea sitä aina vielä yhden luvun. Loppua kohden yritin hidastaa vauhtia, jottei se loppuisi kesken. Suosittelen kirjaa kaikille mutta erityisesti heille, joita finanssimaailma ei kiinnosta tai jotka eivät sitä koe ymmärtävänsä. Jos ylittää kynnyksen ja tarttuu kirjaan, huomaa sen olevan ymmärrettävä mutta myös viihdyttävä ja jännittävä. Tällaisia kirjoja maailma tarvitsee enemmän.
Joris Lyendijk: Rahan ruhtinaat – Matka pankkiirien suljettuun maailmaan
Atena 2016
266 sivua
Lainattu kirjastosta