Nuoret masentuneet naiset

Kaivoin pitkästä aikaa kirjahyllystä Sylvia Plathin Lasikellon alla -romaanin. Olen lukenut sen lukemattomia kertoja, ensimmäisen kerran joko lukiossa tai yliopiston ensimmäisinä vuosina. Joskus noin 19-vuotiaana olen elänyt Sylvia Plath -kautta, jonka aikana luin häneltä kaiken minkä sain käsiini. Lasikellon alla on kuitenkin erityinen tapaus, koska se on Sylvia Plathin ainoa romaani.

Tällä kertaa kirjan pariin innosti se, että Lasikellon alla päätyy lähivuosina uudestaan valkokankaalle. Elokuvan ohjaa Kirsten Dunst, joka on aiemmin ohjannut vain muutaman lyhytelokuvan. Uskon, että Dunst tulee tekemään tarinan kanssa hyvää työtä, koska Virgin Suicides, Melancolia, Eternal Sunshine of the Spotless Mind…

Elokuvan päärooliin on valittu Dakota Fanning, mutta muista näyttelijöistä ei vielä ole tietoa. Kirsten Dunst ja Dakota Fanning voivat olla oikein hyvä työpari tulkitsemaan nuoruuden ahdistusta ja masennusta, koska myös Fanning vaikuttaa minusta omalla tavallaan melankoliselta sielulta. Ehkä tarvitaan surumielinen ihminen ymmärtämään toista surumielistä.

Jos Lasikellon alla ei ole tuttu, niin siinä nuori Ester Greenwood lähtee kesätoimittajaksi New Yorkiin. Vaikka kesä New Yorkissa on monen tytön unelma, Ester suhtautuu työhönsä välinpitämättömästi ja osoittaa merkkejä masennuksesta. Kesän aikana hänen mielenterveytensä heikkenee entisestään. Hän muun muassa kärsii unettomuudesta ja yrittää itsemurhaa.

Lasikellon alla -romaaniin perustuva elokuva ilmestynyt ensimmäisen kerran vuonna 1979. Siinä päähenkilöä esitti Marilyn Hassett, jonka masennuksen kuvauksessa oli jotain kummallista. Olen nähnyt elokuvasta vain pätkiä, mutta New York Timesin elokuva-arvostelun mukaan Hasset vaikuttaa siinä ”hysteerisimmilläänkin cheerleaderilta, jonka joukkue on hävinnyt ison pelin”.

Katsokaapa vaikka tämä pätkä ja sanokaa vakuuttaako.