Chimamanda Ngozi Adichie: Kotiinpalaajat

 

”Jotkin romaanit kertovat upean tarinan, toiset muuttavat tapasi katsoa maailmaa. Kotiinpalaajat onnistuu tekemään molemmat.”

Harvoin kirjan on takakansiteksteihin luottaminen, mutta Chimamanda Ngozi Adichien Kotiinpalaajien takakanteen valittu sitaatti kuuluu paikalleen. Se ei ole myyntipuhetta vaan jämpti toteamus. Olin kuullut kirjasta niin paljon hyvää, että epäilin odotusteni olevan liian suuret. Adichie kuitenkin vastasi niihin yltäkylläisesti.

Kotiinpalaajat kertoo Ifemelusta ja Obinzesta, teiniparista, joka rakastuu Nigeriassa. Vuodet vievät heitä erilleen, ja kummatkin tavoittelevat onneaan eri tavoin. Ifemelua potkii onni, ja hän pääsee laillisesti Yhdysvaltoihin. Obinze päätyy laittomana siirtolaisena Isoon-Britanniaan. Kuten romaanin nimi antaa olettaa, ennen pitkää kummatkin palaavat takaisin kotiin.

Romaanin teemoihin kuuluvat siirtolaisuus, rodullisuus ja identiteetti. Ifemelu ei koskaan ajatellut olevansa musta nainen, ennen kuin hän muutti Yhdysvaltoihin. Obinzea katsellaan Isossa-Britanniassa epäilevällä tavalla, jota hän ei synnyinmaassaan joutunut kohtaamaan. Adicie piirtää tarinassaan tavallaan inhottavan mutta realistisen kuvan rodullisuudesta.

En koskaan ajattele olevani valkoinen. Kun kävelen kadulla ja joku katsoo minua pitkään, en ajattele sen johtuvan valkoisuudestani. Muistan kuitenkin tilanteita, joissa olen tullut tietoiseksi valkoisuudestani: Esimerkiksi ruuhkabussissa Ghanassa huomasin olevani bussin ainoa valkoihoinen matkustaja ja ymmärsin yhtäkkiä, että niin, minullakin on ihonväri.

Kun on valkoinen keskiluokkainen nainen, omat lähtökohtansa on helppo unohtaa. Esimerkiksi romaaneja lukiessa löytää helposti tarinoita valkoisista keskiluokkaisista naisista, ja jotenkin helposti sitä ajatutuu kuvittelemaan, että valkoisten keskiluokkaisten naisten ongelmat ovat universaaleja. Kaikillahan on tällaisia ongelmia. No ei ole.

Kotiinpalaajat on malliesimerkki romaanista, jollaisia toivoisin itse lukevani enemmän ja joita toivoisin muutenkin Suomessa luettavan enemmän. Se on kirja, joka avartaa maailmankuvaa ja saa ajattelemaan asioita uudenlaisesta näkökulmasta. Kaiken lisäksi se on loisteliasta proosaa ja erittäin kaunista tarinankerrontaa.

Kotiinpalaajat teki minusta kertaheitolla Chimamanda Ngozi Adichie -fanin. Hänen tuotantoaan tahdon ehdottomasti lukea lisää.

 

Chimamanda Ngozi Adichie: Kotiinpalaajat (Americana)

Suomennos Hanna Tarkka

Otava 2013

522 sivua

Lainattu kirjastosta