Harper Lee: Kaikki taivaan linnut
Luin Brexit-järkytykseni keskellä Harper Leen romaania Kaikki taivaan linnut. Lee teki 1960-luvulla läpimurron Kuin surmaisi satakieli -romaanilla, ja häneltä odotettiin vuosikymmeniä turhaan toista romaania, kunnes pankkiholvista löytyi unohtunut käsikirjoitus. Kaikki taivaan linnut, joka on tiettävästi kirjoitettu jo ennen Kuin surmaisi satakieltä, julkaistiin viime vuonna kohun saattelemana. Kirjat jäävät todennäköisesti tähän, sillä Harper Lee kuoli tämän vuoden helmikuussa 89-vuotiaana.
Kaikki taivaan linnut ja Kuin surmaisi satakielen sijoittuvat samaan Maybcombin kaupunkiin Alabamassa. Niin ikään kummakin keskiössä on Jean Louis, joka jälkimmäisessä kirjassa palaa New Yorkista Maycombiin, sillä hänen iäkäs isänsä Atticus on alkanut sairastella. Maailma on kuitenkin muuttunut tai ehkä muutoksen kourissa on ollut lähinnä Jean Louis: Etelävaltion elämänmeno ja siihen limittyvä rotuerottelu tuntuvat vieraannuttavilta, eikä hän pysty hyväksymään niitä.
Kaikki taivaan linnut on ennen kaikkea kasvutarina vanhemman uhmaamisesta ja itsenäistymisestä. Jean Louis, joka on aina ihaillut isänsä oikeamielisyyttä, näkee Atticusin rasistisen kansalaisneuvoston kokouksessa. Tapahtuma järkyttää hänen kuvaansa isästään, eikä ristiriita anna Jean Louisille rauhaa. Se piinaa ja painaa. Kirja kulminoituu isän ja tyttären väliseen yhteenottoon, jossa tytär nousee vastustamaan isänsä ajattelutapaa.
Kirjassa minua puhuttelivat Jean Louisin sedän sanat. Setä sanoo, että Jean Louisin sisällä oleva ristiriita on sama, jota etelävaltiot käyvät läpi. New Yorkissa asuneen on vaikea hyväksyä ajattelutapaa, joka tuntuu hänestä väärältä. Hän kuitenkin kehottaa Jean Louisia kohtaamaan etelävaltioiden ajattelutavan ja kuuntelemaan ihmisiä, joihin se on iskostunut. Kirjan tapahtuma-aikaan suuri huoli oli korkeimman oikeuden päätös, jonka mukaan rotuerottelu oli kouluissa kiellettyä. Etelän valkoiset pelkäsivät, että heidän lapsensa lähtevät päätöksen myötä mustaihoisten matkaan.
Lukiessani mieleni oli voimakkaasti virittynyt Brexit-todellisuuteen, ja tulkitsin kirjaa yleismaailmallisena kuvauksena kahden eri maailman kohtaamisesta. Euroooppa on hyvin jakautunut. On paljon kaupunkilaisia, koulutettuja nuoria, jotka tukevat esimerkiksi Euroopan unionia. Sitten on paljon maalaisia, kouluttamattomia vanhoja, jotka ovat pettyneitä tai pelkäävät kansainvälistymistä ja maahanmuuttoa. Olisi helppoa olla vihainen tai vähättelevä, mutta oikeampi tapa olisi kuunnella ja yrittää ymmärtää ero-leiriä ja heidän motiivejaan. Näin maailma voisi vähitellen muuttua paremmaksi.
Kirjaa on luettu paljon vertaillen sitä Kuin surmaisi satakieleen. Sekä Jean Louis että Atticus näyttäytyvät kahdessa kirjassa eri valossa, ja heistä tulee erilaisia puolia esiin. En itse ole lukenut Kuin surmaisi satakieltä, joten tavallaan olin vapaa vertailun taakasta ja luin Kaikki taivaan linnut -kirjaa itsenäisenä teoksena. Vaikka nautin romaanin kerronnasta ja kiinnostavista teemoista, se jää itsenäisenä kirjana kuitenkin lopulta hieman vaisuksi. Ilman taustaansa klassikon varjossa, se tuskin olisi ollut yhtä suuri kirjallinen tapaus kuin mitä se oli.
Harper Lee: Kaikki taivaan linnut (Go Set a Watchman)
Suomennos Kristiina Drews
Gummerus 2015
286 sivua
Lainattu kirjastosta
Helmet-lukuhaaste 2016, 33. kirjailijan viimeiseksi jäänyt kirja