Heinäkuinen Havanna
Saavuimme vastikään takaisin Kuubasta. Paluumatkalla ei vältytty säädöltä, koska välilasku Pariisissa ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Lento Pariisiin myöhästyi, koska koneelle ei löydetty vapaata saapumisporttia. Myöhästyimme tämän vuoksi jatkolennolta, ja rinkat hävisivät jonnekin Charles de Gaullen syövereihin. Mieleen jäi elävästi lentokenttävirkailija, joka sanoi Pariisissa, että toivotaan parasta laukkujen kanssa: ”You know, Charles de Gaulle, very bad with baggage”.
Jos jätetään Pariisi sikseen, Kuuba oli hieno kokemus. Havannassa 50-luvun amerikanraudat ja vanhat ladat pöristelevät kaduilla noudattaen jonkinlaisia summittaisia liikennesääntöjä. Siirtomaatyyliset rakennukset rapistuvat silmissä, eikä kenelläkään tunnu olevan kiire minnekään. Lapset pelaavat jalkapalloa sivukaduilla, miehet maleksivat porttikongeissa. Naiset kävelevät hiljakseen ruokakassien kanssa laittamaan ruokaa perheilleen. Perinteiset sukupuoliroolit ovat vielä voimissaan.
Kaikenlaisia juomia (varsinkin rommipohjaisia drinkkejä) saa tilattua mielin määrin, mutta ruokaelämysten perässä Kuubaan ei kannata lähteä. Raul Castro on viime vuosina hiukan höllentänyt yksityisyrittämisen rajoituksia ja sallinut muun muassa yksityisten ravintoloiden perustamisen. Pitkän kieltoajan takia ruokakulttuuri on melko kehittymätöntä, mutta viime vuosina ruoka on silti parantunut verrattuna takavuosiin, jolloin valtion omistamista ravintoloista pystyi tilaamaan vain yhtä ruokalajia: riisiä ja papuja.
Elintasoero eurooppalaisen matkailijan ja tavallisen kuubalaisen välillä on huikea. Vaikka Kuubassa kouluttautuminen on ilmaista ja monet opiskelevat pitkälle, hyväpalkkaisia töitä ei riitä monille. Tapasimme esimerkiksi Varaderon turistikohteessa taksikuskin, joka oli koulutukseltaan koneinsinööri. Taksikuskina hän kuitenkin tienasi paljon paremmin kuin valtionyhtiön insinöörinä. Hänen mukaansa kaikki Kuuban parhaiten koulutetut ihmiset tekivät töitä Varaderossa, koska turisteilta saa hyviä juomarahoja.
Castrojen perhe on hallinnut Kuubaa yhtäjaksoisesti yli viisikymmentä vuotta, mutta maa muuttuu kovaa vauhtia. Obama on palauttanut diplomaattisuhteet Yhdysvaltojen ja Kuuban välille, ja syksystä alkaen muutamat jenkkilentoyhtiöt alkavat lentää Kuubaan suoria lentoja Yhdysvalloista. Ei siis mene aikaakaan, kun jenkkituristien virta saapuu saarelle. Kuubalaiset toivovat muutoksilta varmasti taloudellista kasvua, mutta kukaan tuskin pystyy tarkasti ennustamaan, mihin suuntaan maa on kulkemassa.
Kirjoittelen lähiviikkoina lisää Kuubasta, muutamista sitä käsittelevistä kirjoista ja Ernest Hemingwayn pitkäaikaisesta kodista, joka sijaitsee Havannan lähiössä. Pitää kuitenkin ensin yrittää hieman toipua aikaerosta. Viime yönä sain unta joskus kuuden maissa ja heräsin puoliltapäivin… ja tämä oli jo edistystä edelliseen päivään verrattuna. En muista, että aikaero olisi koetellut minua näin pahasti pitkään aikaan, mutta ehkä se on tämä alkanut kolmekymppisyys.