Kim Gordon: A Girl in a Band
Lopulta on kovin vähän ihmisiä, joita olen elämässäni todella, todella ihaillut. Sonic Youthin entinen basisti-kitaristi-solisti Kim Gordon on yksi heistä.
Nuoruuteni bändeihin kuuluivat muun muassa Sonic Youth, the Pixies, Nick Cave and the Bad Seeds, Joy Division, the Cure, Radiohead ja monia muita, joita en ehkä enää edes muista. Niissä oli kovin vähän naisia, ja ehkä juuri sen takia niillä muutamilla oli minulle erityinen merkitys. Kim on ollut minulle aina upea: vahva, luova, salaperäinen.
Sonic Youthissä oli muitakin jäseniä, mutta Kim ja hänen aviomiehensä Thurston Moore olivat kolmen kymmenen vuoden ajan Sonic Youthin henki ja sielu. Sitten Thurston Moore tapasi toisen naisen ja ajautui salasuhteeseen. Siinä rytäkässä hajosi niin pitkä avioliitto kuin bändikin.
Kim Gordonin A Girl in a Band -muistelmien lukeminen oli minulle hyvin henkilökohtainen kokemus. Kun Kim kertoo, minkälaiselta tuntui seisoa lavalla Sonic Youthin viimeisellä keikalla hänen ex-miehensä vieressä… pyyhin kyyneleitä silmäkulmastani. Avioero oli silloin jo totta.
What was different from past tours and festivals was that Thurston and I weren’t speaking to each other. We had exchanged maybe fifteen words all week. After twenty-seven years of marriage, things had fallen apart between us. (…) The couple everyone believed was golden and normal and eternally intact, who gave younger musicians hope they could outlast the crazy rock-and-roll world, was now just another cliché of middle-aged relationship failure – a male midlife crisis, another woman, a double life.
Kim Gordon tuntuu olevan hyvin tietoinen siitä, mitä hänen avioliittonsa on merkinnyt muille, meille sivullisille, minullekin. Vaikka omassa lähipiirissä ei nuoruudessani ollut kovin tasapainoisia pitkiä suhteita, Kim ja Thurston olivat minulle aina täydellinen pari, kunnes yhtäkkiä yllättäen he eivät sitten enää olleetkaan. Jonkinlainen kuvani täydellisestä suhteesta hajosi.
62-vuotiaana Kim Gordon on nainen merkittävässä elämänristeyksessä, ja sen tuntee selvästi hänen muistelmistaan. Hän kirjoittaa lapsuudestaan, nuoruudestaan ja vuosistaan musiikkimaailmassa. Murroskohdassa on tuntunut varmasti tärkeältä käydä läpi menneitä elämänvaiheita, ja Gordon kirjoittaa avoimesti ja silottelematta. Hän poukkoilee asiasta toiseen, mutten osaisi odottaa häneltä mitään muutakaan.
Eniten muistelmissa ehkä minut yllätti se, miten epävarmaksi Kim Gordon itseään kuvailee ja miten lavalla näkyvä itsevarmuus oli itse asiassa syvemmän epävarmuuden peittelyä. Koska Sonic Youthin aloittaessa 80-luvulla punkin naiset olivat harvassa, levy-yhtiön sedät toivoivat seksikkäiden vaatteiden käyttämistä ja vähättelivät hänen rooliaan bändissä.
A Girl in a Band ei ole mikään kirjallisuuden mestariteos, mutta nautin paljon sen rosoisuudesta. Se tuntui minusta todelta. Esimerkiksi Patti Smithin paljon kehuttu Just Kids vaikutti minusta kaikessa kauneudessaan jotenkin epäaidolta. Muistot olivat siinä saaneet liiankin koreat kultakehykset. Kim Gordonin muistelmista ne puuttuivat. Se tuntui elämältä.
Kirja on muuten saatavilla myös Kim Gordonin lukemana äänikirjana, ja suomennettukin se on. Like julkaisi sen viime vuonna nimellä Tyttö bändissä.
Kim Gordon: A Girl in a Band
Faber & Faber 2015
273 sivua
Lainattu kirjastosta
Helmet-lukuhaaste 2016, 26. elämänkerta tai muistelmateos