Kirjoja, ei härpäkkeitä

Helsingin Sanomat uutisoi viime viikolla, että kirjamyynti on yllättäen lähtenyt nousuun. Samanlaista kehitystä on kuulemma nähty ympäri maailmaa, ja kasvua on tullut nimenomaan painetuista kirjoista. Esimerkiksi britannialainen kirjakauppajätti Waterstones on ilmoittanut poistavansa myynnistä Kindle-laitteet vapauttaakseen hyllytilaa paremmin myyville paperikirjoille.

Suomessa kirjakauppaliiton toiminnanjohtaja Katriina Jaakkola arvioi, että viime vuoden kirjamyynnin määrä tullaan tänä vuonna ylittämään. Syynä tähän on pitkälti maassa hyvin sujunut joulumyynti. Jakkolan mukaan joulumarkkinoilla ole tänä vuonna trendikkäitä härpäkkeitä vaan perinteiset lahjat vetoavat. Ei siis uutta aktiivisuusranneketta tai piikkimattoa.

Kirjamyyjän joulu on todellakin joulu, sillä neljäkymmentä prosenttia vuoden kirjamyynnistä kilahtaa kassaan isänpäivän ja joulun välisenä aikana. (Nyt puhutaan tietenkin vain kaunokirjallisuudesta, esimerkiksi oppikirjojen myynti noudattaa ihan omaa logiikkaansa.)

Meilläkin on pari kirjaa sujahtanut pakettiin. Poikaystävän kummilapselle lähti joulun lastenkirjallisuuden hitti Tatun ja Patun ihmeellinen joulu, jonka kuvat näyttivät houkuttelevilta. Veljelleni ja hänen tyttöystävälleen paketoin aikuisten värityskirjan. Vanhempiani päätin taas lahjoa tukemalla kituvia lehtitaloja tilaamalla heille puoleksi vuodeksi omat aikakauslehtensä.

Itsekin olen yhtä kirjaa toivonut joululahjaksi. Jos olen ollut riittävän kiltti, saatan saada jonkun kasvisruokakirjan. Ruokakirjojen omistaminen on varsin hyödyllistä, kaunoni taas yleensä mieluummin lainaan kirjastosta. Kun kirjaston kaltainen mahtava verovaroin kustannettu palvelu on olemassa, niin pitäähän sitä käyttää. Siinä on meistä jokaiselle lahjaa ihan koko vuodeksi.