Kolmekymmentä

Thirty was so strange for me. I’ve really had to come to terms with the fact that I am now a walking and talking adult.
– C. S. Lewis

Täytin kolmekymmentä. Mikä ihana tekosyy käyttää paljon rahaa ruokaan. Käytiin syömässä Olossa, ja hyväähän se oli. Kallista viinilasia siemaillessa tuli hiukan mietittyä menneitä. Pieni sentimentaalisuus on lienee joskus ihan terveellistä.

Joskus 19-vuotiaana olin niin pihalla kuin ihminen voi olla, mutta jotenkin päädyin kuitenkin yliopistolle. Koska olin tunnetusti teininä kovinkin synkkä ja raskasmietteinen, päädyin tietenkin opiskelemaan uskontotiedettä. Yliopiston kirjastolla oli ihanan kamalaa luuhata. Pukeuduin mustiin ja luin mannermaista filosofiaa. Ne olivat elämäni parhaimpia ja kauheimpia – kiistattomasti ainakin noloimpia – aikoja.

Kolmannen opiskeluvuoden jälkeen lähdin vaihtoon ja palatessani päätin etsiä itselleni edes jotenkuten koulutustani vastaavan harjoittelupaikan. Sen jälkeen olen ollut lähes yhtäjaksoisesti töissä. Olen ollut toimittajana, tiedottajana ja nyt kustannustoimittajana. On käynyt hyvin ja paljosta saa olla kiitollinen. Pienellä rämäpäisyydellä ja avoimella mielellä on aina tähän saakka päässyt eteenpäin.

Ihmissuhteissani olen tehnyt kaikenlaisia valintoja. Viime vuosina parempia kuin aiemmin. Ehkä tässä mielessä harkintakyky todella harjaantuu, sillä nykyään ymmärrän osittain jopa niitä äitini ihmissuhdeneuvoja. Vaikka olen valinnut toisinaan kaistapäisesti, näin jälkikäteen ajateltuna joku tolkku tässä meiningissä kuitenkin on ollut.

Vuosien varrella olen muuttunut entistä rennommaksi ja sosiaalisemmaksi. Ehkä myös luottavaisemmaksi. Uskallan ehkä jo vähän luottaa siihen, että kaikki kyllä järjestyy. En enää juuri stressaa sitäkään, mitä muut mahtavat minusta ajatella. Ajatelkoot mitä ajattelevat. Jos siltä tuntuu, niin vetelen kaupungilla harmaissa college-housuissa ja kerron huonoja juttuja. Ei se väärin varmaankaan ole.

Kauhean nopeasti yksi vuosikymmen on hujahtanut. Iloista on, että nyt voi aloittaa ihan uuden vuosikymmenen ja viedä sitä sellaiseen suuntaan kuin haluaa. Tai ainakin voi valita, miten asiat tulee ottamaan vastaan, vaikkei kaikkeen voikaan itse vaikuttaa. Kasvunpaikkoja ja uuden opettelemista on luultavasti jatkossakin luvassa ja hyvä niin. Olisi kauhean tylsää jäädä paikoilleen makoilemaan.

Pukeutumisneuvoja kolmekymppisille? Suosittelen lämpimästi tätä artikkelia.