Kuolleiden runoilijoiden kerho: Fernando Pessoa

Kuolleiden runoilijoiden kerho on sarja, jossa tutustutaan yhteen kuolleeseen runoilijaan kerran kuukaudessa hänen kuolinpäivänään. Marraskuussa vuorossa on Portugalin ylpeys Fernando Pessoa, joka päivät päättyivät 30. marraskuuta 1935.

 

Kuolema

Fernando Pessoa hakeutui sairaalaan 29. marraskuuta 1935 Lissabonissa. Hän kuoli seuraavana päivänä, ja kuolinsyyksi kirjattiin lopulta maksakirroosi. Hänen kerrotaan kirjoittaneen viimeisinä sanoinaan: ”En tiedä, mitä huominen tuo tullessaan.”

Ennen kuolemaansa Pessoa oli ehtinyt julkaista viitisen teosta. Hän oli varjellut puista arkkua, jonka sisällöstä juuri kenelläkään ei ollut tietoa. Sieltä paljastui 25 574 sivua materiaalia, joita on yritetty käydä läpi hänen kuolemaansa jälkeen. Tämä työ on edelleen kesken.

 

Elämä

Kun Fernando Pessoa oli viisivuotias, hänen isänsä kuoli tuberkuloosiin. Vuotta myöhemmin kuoli hänen veljensä. Äiti meni uusiin naimisiin, ja perhe muutti Lissabonista Etelä-Afrikkaan. Hän alkoi kirjoittaa ja sai sillä hieman huomiotakin. Kotimaa kuitenkin kutsui, sillä hän palasi Lissaboniin opiskelmaan kirjallisuutta. Paluunsa jälkeen hän poistui Lissabonista enää harvoin.

Pessoan kirjallisuuden opinnot jäivät kesken. Hän perusti pienen kustantamon, joka meni pian konkurssiin. Jotain oli keksittävä, ja Pessoa alkoi elättää itsensä kirjeenvaihtajana ja kielenkääntäjänä. Hän alkoi myös kirjoittaa kirjallisuuslehtiin, minkä myötä hän tutustui kaupunkinsa taiteilijapiireihin. Koko ajan hän kirjoitti, mutta sai elinaikanaan vain vähän huomiota.

 

Perintö

Fernando Pessoaa pidetään yhdenä 1900-luvun merkittävistä runoilijoista ja eräänä portugalin kielen merkittävistä äänistä. Hänen lisäkseen vain harva portugalilainen kirjoittaja on saanut kansainvälistä mainetta. Portugalilaisista nykykirjailijoista toki José Saramago on maineensa ansainnut.

Pessoan kuoleman jälkeen häneltä julkaistiin proosamuotoinen Levottomuuden kirja, joka on kokoelma päiväkirjamaisia kohtauksia. Sen voi periaatteessa avata mistä kohtaa tahansa ja aloittaa lukemisen siitä. Pääteoksestaan huolimatta Pessoa on kuitenkin ennen kaikkea runoilija, eikä juonimuotoisuus koskaan tainnut olla Pessoan juttu.

Pessoan runojen omalaatuinen piirre ovat hänen käyttämänsä heteronyymit. Niitä on laskettu olevan yhteensä yli 70, ja jokaisella heistä on oma persoonansa ja tapansa tulkita maailmaa. Jos runoja oikeasti alkaa lukea, tutustuu pian esimerkiksi Richardo Reisiin ja Alberto Caeiro. Heistä on ollut ainesta lukemattomiin graduihin ja väitöskirjoihin.

Pseudonyymit, lienee suurin osa niistä, ovat kaikki omalla tavallaan surumielisiä. Näin kirjoittaa esimerkiksi Richard Reis:

The gods grant nothing more than life,
So let us reject whatever lifts us
To unbearable heights,
Eternal but flowerless.
Let our only science be to accept,
And as long as the blood in our veins still pulses
And love does not shrivel,
Let us goon
Like panes of glass: transprent to light,
Pattered by the sad rain trickling down,
Warmed by the sun,
And reflecting a little.
(käännös Richard Zenith)

 

Aiemmat Kuolleet runoilijat:

William Butler Yeats, 28.1.
Wislawa Szymborska, 1.2.
Anna Ahmatova, 5.3.
Allen Ginsberg, 5.4.
J. L. Runeberg, 6.5.
Edith Södergran, 24.6.
Eeva-Liisa Manner, 7.7.
William Blake, 12.8.
Pablo Neruda, 23.9.
Anne Sexton, 4.10.