Maaret Kallio & Osmo Kontula: Happy End

 

Onnellista ystävänpäivää!

Lukaisin ajankohdan kunniaksi Maaret Kallion ja Osmo Kontulan kirjoittaman tietokirjan pitkistä seksuaalisesti vireistä parisuhteista. Maaret Kallio on psykoterapeutti, joka tunnetaan Hesarin sivuilla pitämästään Lujasti lempeä -blogistaan ja Ensitreffit alttarilla -ohjelmasta. Osmo Kontula taas on Väestöliiton tutkimusprofessori ja sosiologi, joka on suomalaisen seksitutkimuksen pioneeri. Omassakin kirjahyllyssäni on Kontulan seksitutkimuksia vuosien varrelta. Ne ovat kiitettävän kiihkotonta, järkevästi perusteltua tutkimusta. (Tunnustus: Omistan erinäisistä syistä hyllyllisen pelkästään parisuhdetutkimusta, joten en välttämättä edusta tällä saralla keskivertolukijaa.)

Populaari tietokirja Happy End perustuu kirjoittajien keräämään aineistoon, jossa yli 200 suomalaista naista vastasi verkkolomakkeella pitkää parisuhdettaan koskeviin avoimiin kysymyksiin. Vastaajiksi etsittiin pitkissä, seksuaalisesti vireissä suhteissa eläviä ihmisiä, joita kutsuttiin osallistumaan tutkimuskyselyyn muun muassa eri lehtien verkkosivuilla ja Maaret Kallion blogissa. Miespuolisia vastaajia oli aineistossa niin vähän, että heidät jätettiin lopulta kokonaan pois aineistosta.

Kirja rakentuu lukuihin, jotka on selkeästi merkitty joko Maaret Kallion tai Osmo Kontulan kirjoittamiksi. Jos merkintöjä ei olisi tehty, luvun kirjoittajan olisi todennäköisesti voinut arvata niiden tyyleistäkin. Kallio lähestyy aineistoa melko käytännönlähteisesti ja esimerkiksi listaa lukujensa lopussa koottuja vinkkejä parisuhteisiin, kun Kontulalla on Kalliota enemmän tutkimuksellista otetta. Hän pyrkii aineiston perusteella muun muassa vertailemaan eri pituisten suhteiden yhtäläisyyksiä ja eroja.

Luulen, että Maaret Kallion ja Osmo Kontulan luvut olisi ollut mahdollista sovittaa yhteen ja luoda näin lukijalle yhtenäisempi lukukokemus. Esimerkiksi toisteisuutta on sen verran paljon, että se käy loppua kohden jo vähän häiritseväksi. Kummatkin kirjoittajat saattavat nostaa esiin tutkimusaineistosta saman vastaajan saman sitaatin ja kirjoittaa samoista aiheista, vaikka teemaa olisi käsitelty jo edellisessä luvussa. Näiden synkkaaminen keskenään olisi parantanut kirjasta jäävää yleisvaikutelmaa.

Mitä kirjasta sitten oppii?

• Seksi tuntuu jännittävämmältä suhteen alussa kuin vuosikymmenten jälkeen.
• Seksiä kannattaa harrastaa, vaikkei aina niin huvittaisikaan.
• Pikkulapsiperheissä yhteisen ajan puute haastaa parin seksielämän.
• Pitkässä suhteessa tulee välillä ”kuivia kausia”.
• Arjen läheisyys ja fyysinen koskettaminen tarkoittavat usein myös tyydyttävämpää seksielämää.
• Vaihtelu virkistää ja toisinaan kannattaa kokeilla uusia asioita.

Ja ennen kaikkea: 

• Pitkä suhde voi säilyä onnellisena ja seksuaalisesti vireänä.

Tutkimuksen anti ei välttämättä tule kenellekään suurena yllätyksenä, mutta toki perusasioita kannattaa aina kerrata. En usko, että kirjan lukemisesta on kenellekään haittaa elää sitten sinkkuna tai parisuhteessa. Tieto on valtaa parisuhdeasioissakin, ja muiden tarinoiden kuuleminen on lohduttavaa. Lukeminen on siinä mielessä hyvää terapiaa, että omat ongelmat eivät enää tunnu ainutlaatuisilta, vaan monet käyvät läpi samankaltaisia asioita. Kukaan ei ole ongelmiensa kanssa yksin.

Ystävänpäivän kunniaksi suosittelen samasta teemasta ihan jokaiselle luettavaksi jenkkisosiologien Judith Wallersteinin ja Sandra Blakesleen kirjaa The Good Marriage: How and Why Love Lasts (1996). Siinä tutkijat haastettelivat pitkissä suhteissa eläneitä pareja ja ryhmittelivät heitä eri kategorioihin sen perusteella, minkälainen heidän suhteensa oli. Luvut on omistettu aina yhdelle parille, jolloin heidän tarinaansa pääsee perehtymään syvemmin kuin Happy Endissä, jossa yhdeltä vastaajalta kirjaan lainatut sitaatit sekoittuvat väistämättä kymmenien muiden vastaajien sitaatteihin.

 

Maaret Kallio & Osmo Kontula: Happy End

WSOY 2015

240 sivua

Omasta kirjahyllystä

Helmet-lukuhaaste 2016, 29. kahden kirjoittajan yhdessä kirjoittama kirja