Mia Kankimäki: Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin
Olin jotenkin erehtynyt ajattelemaan, että Mia Kankimäen Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin on romaani. Ensimmäinen hämmennyksen hetki tuli, kun kirjasto oli luokitellut sen elämänkertoihin. Hämmennys vain lisääntyi aloittaessani lukemisen. Mitä ihmettä tämä oikein on? Pitkään mietittyäni päätin määritellä sen omaelämänkerralliseksi chick lit -tietokirjaksi. Määritelmässä on yksi heikkous, sillä matkailulehti Mondo on palkinnut sen vuoden parhaana matkakirjana. Siis omaelämänkerrallinen matka-aiheinen chick lit -tietokirja. Kyllä vain.
Mia Kankimäki on 38-vuotias elämäänsä kyllästynyt kustantamon mainostoimittaja, joka jatkuvien yt-rumbien ja organisaatiouudistusten paineessa päättää anoa vuorotteluvapaata ja hakea apurahoja esikoiskirjansa kirjoittamiseen. Aiheeksi hän oli kaavaillut japanilaista Heian-kaudella elänyttä Sei Shonagonia, johon hän oli ensimmäisen kerran tutustunut yliopiston kurssilla 1990-luvulla. Sen jälkeen Kankimäki oli kehittänyt Shonagonista jonkinlaisen pakkomieleteen ja palannut hänen kirjoittamaansa Tyynynaluskirjaan tasaisin väliajoin. Kankimäki lähtee Japaniin tutkimaan Sei Shonagonia ja tarkastelemaan samalla omaa elämäänsä välimatkan päästä.
Kankimäki kirjoittaa samalla sekä rennosti että analyyttisesti. Tyylistä tulee mieleeni lähinnä Elizabeth Gilbertin Eat Pray Love. jossa Elizabeth lähtee Italiaan, Intiaan ja Balille opettelemaan italiaa ja joogaa sekä tietenkin etsimään rakkautta. Kumpaakin yhdistää elämänkriisi, jonka seurauksena lähdetään maailmalle. On suorastaan harmillista, että Kankimäen kirjassa on kuitenkin vähemmän romansseja kuin Gilbertillä. Muutenhan siitä olisi vaikka voinut tehdä elokuvan, jonka pääosassa olisi Julia Roberts.
Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin sisältää ilmeisiä heikkouksia. Kankimäki puhuttelee suoraan Sei Shonagonia, joka tuntuu lähes joka sivulla toistuessaan jo hieman kiusalliselta. Kirjasta olisi myös voinut karsia toisteisuutta. Esimerkiksi se, kuinka vähän Sei Shonagonista tiedetään, tulee esiin monta kertaa ja jopa kyllästymiseen saakka.
Kuitenkin kirjassa oli hienoja ja yllättäviä osuuksia. Uusia näkökulmia avasi muun muassa Sei Shonagonin ja Viginia Woolfin vertailu varhaisina naispuolisina kirjoittajina. Kun Virginia koki naiseuden painon kirjoittaessaan 1900-luvun alussa, Japanissa naiset olivat kirjoittaneet jo tuhat vuotta aiemmin. Samaan aikaan Euroopassa sekoiltiin erinäisillä ristiretkillä ja oltiin muutenkin myllerryksessä.
Esikoisensa ilmestyttyä Mia Kankimäki on oleskellut Normandiassa kirjoittamassa seuraavaa kirjaansa. Kuulemma sekin käsittelee jollain tapaa historiallisia naisia.
Mia Kankimäki: Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin
Otava 2013
380 sivua
Lainattu kirjastosta