Kirjoitan vielä kerran Kuubasta ja sen jälkeen koittaa paluu arkeen. Muutaman päivän päästä kesälomani loppuu, ja minulla alkavat taas työt ja arjen kiireet. Eletään tässä silti vielä hetki kuin viimeistä kesäpäivää!

Viimeinen stoppi Kuuban lomalla oli Varadero, joka tunnetaan lähinnä upeasta rannastaan. Kymmenen kilometrin hiekkaranta on kansallisaarre, ja sen edessä Karibianmeri kimmeltelee turkoosina kuin matkailumainoksissa. En koskaan olisi uskonut, että mainoskuvien turkoosi vastaa todellisuutta, mutta pakkohan se on uskoa kun omin silmin näkee.

Varadero on Kuuban turistikohteiden ykkönen, ja rantaa reunustavat tasaisena ketjuna jättimäiset hotellit, joista suurin osa on all inclusive -resortteja. Päädyimme itsekin sellaiseen. Hotellin vastaanotossa toivoteltiin tervetulleeksi ja kiinnitettiin käsiin rannekkeet, joilla saa hotellista niin paljon ruokaa ja juomaa kuin itseensä jaksaa ahtaa.

Varaderossa sain jälleen muistutuksen siitä, että jaksan maata rantatuolissa noin vartin verran mutta sen jälkeen kaipaan jotain toimintaa. Jotenkin aina unohdan tämän ja haaveilen talvisin auringossa löhöilystä. Varadero osoittautui minulle vähän kehnoksi lomakohteeksi, koska en ehkä lopulta osannut arvostaa sen parhaita puolia: auringonottoa ja loputonta löhöilyä.

Resort-elämä on vähän kuin jättimäinen risteilylaiva, joka on parkkeerattu rannalle. Iltaisin mennään buffetiin syömään ja juomaan. Sen jälkeen valutaan katsomaan night show’ta, johon kuuluu taikureita, tanssijoita ja musiikkia. Lopuksi voi vielä hakea drinkkejä baarista ja mennä diskoon, jos sellainen kiinnostaa. Vaihtoehtoisesti voi mennä sammumaan hyttiin, ei kun siis, huoneeseen.

Heinäkuussa resort-elämä oli tosin vähän hiljaisen puoleista, koska hotellien varausaste oli jotain neljänkymmenen prosentin tietämillä. Sen takia luultavasti itse saimme melko edullisen hotellitarjouksen, ja rannoilla ja uima-altailla oli hyvin tilaa. Homma räjähtää käsiin joulun tienoilla, kun eletään paikan kiireisintä turistisesonkia.