Pajtim Statovci: Kissani Jugoslavia

pajtim statovci kissani jugoslavia

 

Pajtim Statovcin esikoisromaanin Kissani Jugoslavian ilmestymisestä on kulunut pari vuotta. Esikoinen ei jäänyt vaille huomiota, vaan se voitti Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon ja onpa siitä tulossa jopa Kansallisteatterin näytelmä vuonna 2018. Kirjan käännösoikeudet on myyty kahdeksaan Euroopan maahan, ja toukokuussa Otava julkisti sen ilmestyvän myös Yhdysvalloissa. Statovci tulee luultavasti olemaan parrasvaloissa taas syksyllä, sillä hänen toinen romaaninsa Tiranan sydän ilmestyy elokuussa.

Kissani Jugoslavia on taitava romaani mutta siinä mielessä tyypillinen esikoisromaani, että siinä on paljon kaikkea. Puhutaan maahanmuutosta, kulttuurieroista, sodasta, sukupuolirooleista, homoseksuaalisuudesta, yksinäisyydestä, kissoista ja käärmeistä. Paketti ei kuitenkaan leviä käsiin, vaan Pajtim Statovci saa sen ihmeellisellä tavalla pysymään koossa. Pisteet siitä!

Kirjan ensimmäinen luku alkaa Bekimin rönsyilevällä chat-keskustelulla ja päätyy seksikohtaukseen. Hieman hämmentävän aloituksen jälkeen lukijalle alkaa vähitellen paljastua, kuka parikymppinen Bekim on ja mikä hänen taustansa on. Eri luvuissa äänessä on Bekim ja hänen äitinsä Emine, joka kertoo tarinaa avioitumisestaan 1980-luvun Jugoslaviassa.

Äiti ja lapsi edustavat eri sukupolvia, mutta kumpaakin on tavalla tai toisella potkittu päähän. Emine on ollut naisena alistettu, sillä hänen perinteisessä kulttuurissaan naisen tehtävä on palvella miestään ja kasvattaa lapsiaan. Omaa tahtoa ei ole ollut suotavaa tuoda esiin. Bekim on taas kokenut toiseutta maahanmuuttajaperheen lapsena Suomessa.

Kun koulussa puhuttiin islaminuskosta, diktaruureista tai vieraista kielistä, painoin pääni aina alas, sillä tunsin miten kaikki kääntyivät katsomaan minua. Ja kun he pyysivät minua puhumaan äidinkieltäni, jotkut heistä sanoivat ääneen, miten harmi on ettei sen osaamisesta ole mitään hyötyä täällä. Ja ollessani myöhässä kuulin usein, että sinunkin olisi jo korkea aika oppia, ettei tämä ole mikään kehitysmaa. On lottovoitto asua Suomessa ja käydä täällä koulua, muista se. 

Romaanissa vaille omaa puheenvuoroaan jää perheenisä Bajram, joka päättää tuoda perheensä sodan keskeltä Suomeen. Hänet on kasvatettu autoritaariseksi perheenpääksi, mutta perheen elättäminen on Suomessa vaikeaa, naisilla on liikaa sanavaltaa ja lapsetkin lientyvät omasta vaikutuspiiristä ja muuttuvat vähitellen suomalaisiksi. Vielä vuosikymmenten jälkeen hän saa pelottavia raivokohtauksia ja haaveilee paluusta oikeaan kotimaahansa.

Kaikkein eniten harmaita hiuksia minulle aiheuttivat kirjan symbolistiset elementit. Bekim ryhtyy parisuhteeseen ilkeän kissan kanssa ja hankkii käärmeen, joka luikertelee hänen asuntonsa nurkissa. Kissan hahmo oli mainio ja naureskelin lukiessani ääneen, koska kissan ja Bekimin dialogi oli niin hauskaa. Kissan varsinainen merkitys tarinassa jäi minulle kuitenkin avoimeksi, ja ehkä jokainen voi tulkita tämän miten tahtoo.

Kansainvälisessä kirjallisuudessa alkaa olla jo paljon maahanmuuttajataustaisia kirjailjoita. Esimerkiksi Jhumpa Lahiri on kirjoittanut intialaistaustaisten elämässä Yhdysvalloissa ja Yiyun Li on sanottanut kiinalaisamerikkalaisuutta. Suomessakin on maahanmuuttajataustaisia kirjailijoita, mutta äänten moninaisuudelle on toisaalta todella myös tilausta. Toivottavasti Pajtim Statovcin toinen romaani herättää taas syksyllä paljon keskustelua.

 

Pajtim Statovci: Kissani Jugoslavia

Otava 2014

286 sivua

Lainattu kirjastosta

Helmet-lukuhaaste 2016, 40. eläkeläisen suosittelema kirja

Kulttuuri Kirjat

Nämä aion lukea kesällä

kesakirjat_2016.jpg

 

Viime kesänä luin ehkä yhden dekkarin ja puolet Ylpeydestä ja ennakkoluulosta. Olin hyvin iloinen siitä, että sain edes sen verran luettua. Aina kun lukemisen makuun pääsee, se palkitsee itsensä. Lukeminen on nautinnollista ja minulle ehkä paras keino rentoutua (jos punaviiniä ja peiton alla pötköttelyä ei lasketa).

Tänä kesänä olen ajatellut kuitenkin lukea enemmän kuin viime vuonna. Olen todennäköisesti täysin yliarvoinut lukukykyni, ja luen ehkä puolet siitä, mitä olen suunnitellut. Ainahan on silti mukava tehdä suunnitelmia ja kahmia kirjastosta luettavaa. Parempi överit kuin vajarit!

 

kesakirjat_2016_aasialaiset.jpg

 Aasialaiset

Kesällä aion lukea mahdollisimman monta aasialaista kirjaa, koska jos jonkun maanosan kirjallisuudessa tapahtuu jotain mielenkiintoista, niin Aasian.

Kiinalaisen nobelisti Mo Yanin Seitsemän elämääni -tiiliskivessä olen jo puolessavälissä, ja se on todella hieno. Muidenkin lukulistalla on ehkä tämän vuoden Booker-palkittu Han Kangin The Vegetarian ja tämän vuoden Pulitzer-palkittu Viet Thanh Nguyenin The Sympathizer, jonka palkitsemisesta olen jo kirjoittanutkin. Odotan kumpaakin mielenkiinnolla.

Olen menettänyt sydämeni yhdysvaltalais-kiinalaisen Yiyun Li’n kirjoille ja lukenut kaiken häneltä suomennetun. Aion lievittää vierotusoireitani A Thousand Years of Good Prayers -novellikokoelmalla, jonka jälkeen joudunkin sitten odottamaan häneltä jotain kokonaan uutta. Jos Yiyun Li on vielä tuntematon kirjailija, niin suosittelen koko sydämestäni!

 

kesakirjat_2016_2_1.jpg

 

Klassikot (ja ihan vaan pari nykykirjaa)

Olen lukenut viime aikoina ehkä liikaakin kotimaisia uutuuksia. On aika tarttua kotimaisiin klassikoihin: Hannu Salaman Juhannustanssit ja Timo K. Mukan Maa on sytinen laulu ovat minulta vielä lukematta. Poikkeus vahvistaa kuitenkin säännön, sillä listallani on myös Siri Kolun uutuus Kesän jälkeen kaikki on toisin. Se on nuortenkirja transsukupuolisuudesta ja sellaisena varamasti uniikki.

Käännettyjä klassikoitakin mahtuu listalleni. Donna Tarttin Jumalat juhlivat öisin on odottanut lukuvuoroaan jo pitkään, ja Harper Leen muutama vuosi sitten kirjamaailmaa kohahduttanut Kaikki taivaan linnut vaikuttaa erinomaiselta kesäkirjalta. Olen täällä hehkuttanut myös jo monesti Toni Morrisonia, ja hänen tuotantoaan tahdon ehdottomasti lukea lisää.

Jennifer Eganin Sydäntorni ei ehkä ainakaan vielä ole saavuttanut klassikon asemaa, mutta se on seuraava lukupiirini kirja ja odotan sen lukemista innolla. Siinä päähenkilö on ostanut jostain Itä-Euroopasta ikiaikaisen linnan, jota aletaan kunnostaa. Olen jokseenkin rakastunut kaikenlaiseen kauhuromantiikkaan, joten Sydäntorni voi kolahdella kunnolla. 

 

kesakirjat_2016_tietokirjat.jpg

 

Tietokirjat

Tietokirjarintamalla vuoroaan odottaa tämän vuoden tietokirjallisuuden Pulitzer-voittaja Joby Warrickin Black Flags, joka kertoo ISIS-järjestön noususta. ISIS tuli ainakin minulle niin puskista, että tahdon tietää, mistä järjestö on oikein tullut ja mikä heidän agendansa oikeasti on. Joby Warrick ei voittanut Pulitzeria ensimmäistä kertaa, joten en lainkaan epäile kirjan laatua.

Svante Pääbön Neandertalilainen päätyi lukulistalleni sen jälkeen, kun osallistuin koulutukseen narrative non-fiction -genrestä. Sille ei ole vakiintunutta suomennosta, mutta kerronnallisesta tietokirjallisuudesta on kyse. Neandertalilainen on jännityskertomuksen muotoon rakennettu tarina siitä, kuinka ruotsalainen tutkimusryhmä onnistui ensimmäistä kertaa selvittämään neandertalinihmisen koko perimän.

 

Oletteko lukeneet jotain listalta löytyvää tai mitä aiotte ottaa mukaan riippukeinuun? Oma riippukeinuni varmaan rämähtää kirjojen painosta, mutta kelpaahan sitä nurtsillakin sitten köllötellä.

Kulttuuri Kirjat