Raymond Carver: Mistä puhumme kun puhumme rakkaudesta

 

Parhaimmillaan kuulaana syysiltana, hitaasti siemailtuna. Ei sovi kiireellä nautittavaksi.

Raymond Carverin läpimurtoteos Mistä puhumme kun puhumme rakkaudesta on taidokas kokoelma novelleja, jotka tavalla tai toisella kaartelevat rakkauden teeman ympärillä. Rakkaus tulee ymmärtää sen laveassa merkityksessä, sillä Carverin kokoelmassa se liittyy monenlaisiin suhteisiin: ystäviin, lapsiin, kumppaneihin. Mitä se rakkaus Carverille sitten onkaan, ainakaan se ei ole yksinkertaista. Ohikiitävät läheisyyden hetket vaihtuvat helposti giniin ja yksinäisyyteen.

Carverin novellit ovat lyhyitä, joskus vain muutaman sivun mittaisia. Ne ovat pieniä kohtauksia amerikkalaisista syrjäkylissä, joissa metsästetään, kalastetaan, rakastutaan, tapellaan ja sitten ehkä eräänä alkoholin huuruisena hetkenä avaudutaan ohikulkijalle omista tuntemuksista. Usein asiat jäävät hiukan auki, eikä lukija saa täyttä kuvaa siitä, mikä on johtanut tilanteeseen, jossa novellissa ollaan. Tuskin sitä kukaan voisi täysin ymmärtääkään.

Mies oli tuona aamuna tyhjentänyt komerot, olohuoneen kolmea pahvilaatikkoa lukuunottamatta kaikki roina oli nyt taivasalla. Hän oli vienyt sinne jatkojohdon, ja sähkölaitteita oli kytketty pistorasiaan. Sähkövehkeet toimivat kuten sisälläkin. Silloin tällöin joku auto hiljensi kohdalla ja ohikulijat tuijottivat. Mutta kukaan ei pysähtynyt.

Kokoelmasta erityisesti mieleen jäi nimikkonovelli Mistä puhumme kun puhumme rakkaudesta, jossa kaksi pariskuntaa viettää pitkää, kosteaa illallista ja ajautuu puhumaan rakkaudesta. Kumpikin pari on jo toisella kierroksella, ja kaikki ovat tunteneet rakkauden tunteita moneen otteeseen monen eri ihmisen kanssa. Välillä keskustelussa eksytään sivuraitelle, mutta välillä muistetaan palata aiheeseen: mitä on se, mikä tekee rakkaudesta erityistä, jos se on useampaan kertaan jo kokenut.

Raymond Carverin novelleista mieleen tulevat Aki Kaurismäen elokuvien kohtaukset, jossa vähäpätöinen lausahdus saattaa lopulta olla se kaikkein tärkein asia. Siksi yritin lukiessani toistuvasti jarrutella itseäni, jotta lukisin novelleja hitaammin. Luulen, että nämä olisivat parhaimmillaan, jos lukisi vain yhden kerrallaan ja vielä senkin toistamiseen. Carverin novellit ovat harkittuja pikkukohtauksia, joihin on helposti saatu mahtumaan koko elämä. Vähäeleistä mutta kerrassaan upeaa.

 

Raymond Carver: Mistä puhumme kun puhumme rakkaudesta (What We Talk About When We Talk About Love)

Suomennos Seppo Lahtinen

Sammakko 2015 (1981)

158 sivua

Lainattu kirjastosta

Helmet-lukuhaaste 2016, 13. kirjan nimi on kysymys