12-viikkoisen torstai

Ensi maanantaina tulee jo kolme kuukautta elämää täyteen meidän pojalle. Torstai kului meiltä seuraavanlaisesti.

Yö nukuttiin melko hyvin. Ensimmäinen unipätkä oli yli nelituntinen! Sen jälkeen mentiin 2-2,5 tunnin pätkissä. Äiti oli aamulla levännyt ja tyytyväinen, sillä edellisyö meni totaalisen surkeasti ja silloin herättiin alle tunnin välein läpi yön! Koska noita tunnin välein heräilyöitä oli nyt useampi viikon sisään, otettiin käyttöön neuvolan kehoitus antaa illalla lisämaitoa. Korvikkeet kehiin siis. Annoin 60 milliä pullosta ja imetin sen jälkeen ja heti oli seuraava yö edellistä parempi. Ei tietenkään voi tuon yhden yön perusteella vetää mitään johtopäätöksiä mutta katsotaan nyt hetki näin. Mies lupasi, että antaa mun nukkua sitten, kun se on pääsiäisenä lomalla. Siihen on 1,5 viikkoa. [tähän sellanen noheikiittityhjästä-hymiö] No parempi kai myöhään kuin ei milloinkaan mutta ehkä sitä mieluummin olisi nukkunut nyt, kun asia on akuutti. Huokaus. Kaunis ajatus silti.

Aamulla oli jonkin verran hässäkkää. Noustiin ylös siinä puoli kahdeksan aikoihin, joka on melko lailla normaali ylösnousuaika, ja tehtiin normaalit aamupesut ja vaipan + vaatteiden vaihdot. Sitten poju sai makoilla ensin mahallaan ja sen jälkeen selällään leikkimatolla. Väsyhän siinä tuli ja hieman ennen yhdeksää laitoin pojan pinnasänkyyn unilelun kanssa ja tutin suuhun. Hetken se siellä härväsi itsekseen ja nukahti! Nukahti ihan itse ilman tissittelyjä tai heijaamista! Otin pienet voitontanssit tähän väliin, kunnes tajusin, että meidän olisi pitänyt olla jo matkalla kyläilemään puoli kymmeneltä. No, ei auttanut kuin ilmoittaa emännälle myöhästymisestä. Herätin pojan syömään hieman puoli kympin jälkeen ja syönnin jälkeen aloin kiireesti pukea ulkovaatteita päälle. No, kakkahan se piti siinä kohtaa päästää, joten vaatteet päältä ja vaipan vaihtoon. Tämän jälkeen onneksi päästiin ilman suurempia kommelluksia matkaan.

Mentiin siis päiväksi kyläilemään yhden nettituttavani luo, jolla on myös joulukuussa syntynyt poika. Jouduttiin matkustamaan ensin metrolla, sitten junalla ja loppumatka vielä bussilla mutta ei haitannut. Bussissa poika taas nukahti ja nukkuikin sitten pari tuntia. Paikalla oli muutama muukin joulukuun mamma ja olipa ihana katsella niitä vauvoja, kun makoilivat sikin sokin leikkimatolla. Meidän poju oli vähän sen näköinen, et hittooks tässä. Tuntui kiinnostuneemmalta leluista kuin muista pojista. Kääntyi tuolla ollessa myös selältä kyljelleen ihan itse. Mun on kyllä nyt pakko ostaa se kiva leikkimatto tuon maailman ankeimman tilalle. Tuntuu, että poika ei oikein viihdy kotona matolla, kun siinä on niin vähän mitään. Kyläilyn aikana vaihdoin muuten kakkavaipan kahdesti.

Kyläillessä vierähtikin tunti jos toinenkin ja koska olin lähellä äitini työpaikkaa, sovittiin että mennään syömään yhdessä. Poika nukkui vaunuissa melkein ruokailun loppuun asti eli reilun kaksi tuntia yhteensä. Koska oltiin valittu lähes tyhjä perheravintola kehtasin imettää pojan siinä ruokapöydässä. Jossain fiinimmässä mestassa menisin suosiolla jonnekin nurkkaan piiloon, ehkä jopa sinne vessaan, jota internet-äidit tuntuvat pöyristelevän. Kyllä se on mun mielestä kivempi imettää omassa rauhassa kuin ottaa vastaan pahaa/uteliasta/arvostelevaa/ihastelevaa/yhtään mitään silmää. Ruokailun jälkeen poika lähti kakkavaipan vaihtoon mumminsa kanssa. Tota kakkaa on tänään tuntunut riittävän. Pitkään on jo menty sillä yhdellä tai kahdella kakkavaipalla per päivä. Olisko sillä korvikkeella ollut jotain tekemistä tän kanssa?

Kun lähdettiin kotiin päin, poika sai jonkun itkupotkuraivarin, jota jatkui koko junamatkan. Onneksi oltiin nopeassa junassa, joten matka ei kestänyt kovin kauan. Lykin pojan vielä metroasemalle, johon juuri saapui juna. Oikein hyvä niin saatiin aseman penkit tyhjiksi. Valtasin niistä yhden, nappasin pojan rinnalle ja imetin siinä asemalaiturilla. Muutama metro ehti mennä, ennen kuin poika lopetti syömisen. Ihan varmasti olisin syöttänyt jo junassa pullosta, jos sellainen olisi ollut mukana mutta kun ei ollut. Oli se kieltämättä vähän ärsyttävää imettää siinä metroasemalla, vaikka kukaan ei mulkoillut tai sanonut mitään. Itsellä vain oli hieman epämukava olo. Eikä se edes auttanut! Poika alkoi huutaa samantien kun laitoin hänet takaisin vaunuihin. Metrossa otin syliin ja siinä hän olikin rauhallisempi. Loppumatkasta alkoi kyllä taas kitistä. Saattoi toki väsy painaa, kun kello läheni jo seitsemää.    

Kotona ei paljoa ehditty tehdä. Hetken verran vedettiin henkeä ja sitten tehtiin iltapesu ja vaihdettiin yöpuku päälle. Vielä vähän tissittelyä, jonka jälkeen nostin edelleen hereillä olevan pojan pinnasänkyyn. Ja hän nukahti itsekseen kello 20:45. Taisi olla jo kolmas ilta putkeen mutta joka kerta ihmettelen tuota yhtä paljon. Päiväunille on nukahtanut samalla tavoin vain tuon yhden kerran. Torstain aikana ei enää herätty mutta heti puolenyön jälkeen kyllä, koska kakka…

Vaikka oltiin koko päivä liikenteessä, sai poika nukuttua kahdet parituntiset päiväunet. Ihan hyvin tuokin, vaikka yleensä nukkuu hieman enemmän. Vielä on tuota kiukuttelua ja epämääräistä huutamista mutta onneksi poika on sen verran vieraskorea, että kyläillessä ei kiukutellut. Ehkä se kiukkuaakin vain mulle, kun ollaan kaksistaan täällä kotona? Huutaa vauvakielellä, että NYT JOTAIN SÄPINÄÄ JUMALISTE! :D Ei vain. Nyt se huutaminen on onneksi vähentynyt. Meinasin jo viedä pojan lääkäriin, kun se niin kovasti kiukkusi monta päivää.