3 kk neuvola

Tänään käytiin taas neuvolassa. Eilen tuli pojalle kolme kuukautta elämää täyteen ja sen kunniaksi ”leivoin” mustikkaisen raakakakun.

Saatiin rotan kakkosrokote mutta piikitettävät rokotteet eivät olleet ehtineet saapua terveysasemalle. Menemme siis viikon päästä keskiviikkona ottamaan ne avoimeen neuvolaan.

Pojan mitat

Pituus 63,5 cm (+2,5 cm edellisestä käynnistä 24.2.)
Paino 6565 g (+835 g edellisestä käynnistä 24.2. = 29,8g per päivä)
Pään ympärys 41,4 cm (+1,4 cm edellisestä käynnistä 24.2.)

Pituuskasvu oli tällä kertaa hieman hitaampaa kuin viimeksi. Painonnoususta terkkari ei tällä kertaa sanonut mitään, vaikka tuo grammamäärä per päivä on huomattavasti pienempi kuin mitä se on aiemmin ollut (yli 40g/pv). Terkkari esitteli kasvukäyriä ja tasaista kasvua näyttävät 0- tai +1-käyrillä. En muista enää, mikä oli milläkin käyrällä. Mulle riittää, että trendikäyrä on nouseva.

Pojan taidot

Poika osaa jo tarttua esineisiin. Alkuun tarttuminen oli hyvin epätiedostavaa, refleksinomaista. Noin parin viikon ajan poju on tarttunut esineisiin, kun ne viedään hänen käden ulottuville. Viime päivinä hän on myös itse kurottanut kohti esineitä, kuten sitterin lelukaaressa oleviin leluihin ja ottanut niistä kiinni. Pitää myös esineitä kädessään mutta se johtunee pitkälti siitä, että irrotustoiminto on vielä aika hakusessa.

Seuraa katseellaan ohikulkevia ihmisiä. Etenkin äitiään vahtii tarkasti, vaikka leikkisi juuri iskän kanssa. Neuvolassa seurasi katseella myös lelua.

On kääntynyt pari kertaa masulta selälleen. Luin, että tässä iässä se on vielä vahinko ja sen myös terveydenhoitaja vavhisti. Ei tuota olekaan tapahtunut kuin pari kertaa ja aika lailla kaatumiselta se silloin näyttikin. Kerran on matolla kääntynyt selältä kyljelleen ja vienyt jalkoja siihen asentoon, että voisi kuvitella jossain kohti pyörähtävän masulleen. Tuohon voi tietty mennä vielä vaikka kuinka paljon aikaa. Selältä masulleen menoa on ”harjoitellut” sohvalla, joka viettää sen verran selkänojaan päin, että poju helposti siinä kippaa itsensä ympäri. Liike on siis tuttu, ehkäpä se muuttuu sillä nopeammin tahdonalaiseksi? Vaikka eihän tässä mikään kiire ole tietenkään.

Masulla maatessaan pitää jo hyvin päätään ylhäällä. Ei kuitenkaan viihdy kovin kauan kyseisessä asennossa. Toisinaan jää hetkeksi nojailemaan käsiinsä ja katselee ympärilleen. Terkkari antoi kuitenkin vähän noottia, kun käsistä nostaessa pää ei jaksa seurata tarpeeksi jäntevästi mukana. Kannattelee päätä kyllä, mutta hieman jää takakenoon roikkumaan. Jotta lisää vaan sitä masullaoloa sitten.

Juttelee melko paljon. Hymyilee leveästi ja nauraa äänettömästi. Kerran olin kuulevinan nauruntapaisen äänen hymyn seasta mutta vielä ei kikata. Odotan, milloin tuo alkaa kiljahdella. Jonkin verran huutoääniä on jo päästellyt. Mantraitku nukkumaanmennessä on vähentynyt. Toki itkuilut ovat vähentyneet muutenkin, kun olen vaihtanut nukutustaktiikkaa edellisen epäonnistuttua. Nukutin jonkin aikaa periaatteideni vastaisesti tissille, mutta sitten yhtäkkiä tapahtui jotain ja poika oppi nukahtamaan yöunille itsekseen! Iltatissittelyn jälkeen laitan väsyn pojan pinnasänkyyn, annan tutin ja hyvänyönsuukon ja jätän hänet unilelun kanssa itsekseen. Yleensä kestää 0,5-5 minuuttia ja poika nukkuu! Vielä kun oppisi tekemään tuon päiväunille mennessä niin olisin onnessani. :D

Pojan luonne

Osoittaa epätyytyväisyyttä herkästi. Jos on vilu, kuuma, nälkä tai väsy niin ihan varmasti sen kaikki kuulevat. Märkkää vaippaa ei kuitenkaan osaa valittaa. Neuvolassakin alkaa joka kerta huutaa, kun tutkitaan.

Jaksaa melko pitkiäkin aikoja olla itsekseen mutta tylsistyessään alkaa huutaa. (”Höö. Höö! HÖÖÖÖH!!”) On enemmän tarkkailija kuin kontaktinottaja. Mielenkiinnolla jään seuraamaan, muuttuuko tämä ymmärryksen lisääntyessä. Toivoisin, että pojasta tulisi edes hieman itseäni ekstrovertimpi kaveri. Taitaa olla toiveajattelua, kun se kuitenkin mun kanssa päivänsä viettää pääosin? Pitääkin perehtyä tuohon asiaan tarkemmin.

***

Edellisessä postauksessa mainitsinkin jo iltapullottelusta. En ihan purematta niellyt sitä terkkarin kehoitusta antaa iltaisin lisämaitoa mutta sen jälkeen, kun oltiin taas kerran herätty läpi yön tunnin välein ja kävelin raivopäissäni ovesta ulos sunnuntaiaamuna kello 6.20 päätin, että mitä vain muttei tätä. En siis lapselle tuossa tilanteessa raivostunut vaan ihan miehelleni, joka ystävällisesti kehoitti mua painumaan helvettiin. Että sellasta ruusuista vauva-arkea täällä meillä…

Ollaan nyt viime keskiviikosta asti annettu pojalle iltaisin 50-70 ml pullosta (korvike)maitoa. Sen jälkeen vielä iltasyöttö tissistä ja kappas kummaa, kun eka unipätkä on nyt järjestään 3-4,5 tuntia kun aiemmin se oli 1,5-3 ja toinenkin pätkä saattaa helposti olla sen kolme tuntia. ViPotuttaa ajatella, että olen pitänyt lasta nälässä vain jonkun typerän periaatteen vuoksi, johon en itse edes varsinaisesti usko (täysimetys). Mitään rintaraivareita pullottelu ei ole onneksi aiheuttanut. Se oli oikeastaan ainut, mitä tosissani pelkäsin. Vielä kun jaksaisin pumpata omaa maitoa pojalle iltapulloon, olisi hyvä. Ainahan se äidinmaito on kuitenkin korviketta parempi.

Muokattu 27.3.2015 klo 15.15: Sensuroitu ruma sana, kun alkoi hävettää.