Neuvolalääkäri ja hirvein aamu

Eilen aamulla oli neuvolalääkäri. Ennen lääkäriä tein ne normitestit.

Pissatesti ok.
Paino 59,4 kg (+3,2 kg ekasta neuvolasta)
Verenpaine 99/72

Lääkäri kyseli vointeja (hyvä) ja tutkasi äitiyskortista hemoglobiinia (131 silloin 22.5.) sekä mittasi kohdun kokoa eli sf-mitan. Mitta oli 16,5 cm. Lääkäri ei kertonut, onko se iso, pieni tai normaali mutta äitiyskortissa olevan käyrän perusteella ilmeisesti yläkäyrillä mennään. Minkähänlainen jättiläinen tuolla on kasvamassa, kun se nt-ultrassa mitattu sikiön pituuskin oli joku ihan tosi iso lukema? 😛

Sitten oli aika kuunnella sikiön sydänääniä. Niitä ei löytynyt! Edes terveydenhoitaja ei hakemallakaan saanut ääniä kuulumaan. Koska meidän neuvolassa ei ole ultraäänilaitetta, laittoivat lähetteen Kätilöopistolle. En muista, olisinko ikinä ollut yhtä paniikissa. Kaikki kauheimmat ajatukset vain pyörii päässä ja pohdin, mitä olen viime päivinä tehnyt, mikä olisi voinut vaikuttaa lapseen. Mietin, milloin viimeksi olen oikeasti tuntenut mitään liikkeitä. Itketti vain ihan kauheasti. Mies oli töissä, olin siellä ihan yksin ja nyt jos koskaan olisi tarvittu kainaloa.

Sain miehen onneksi kiinni aika pian ja se karkasi töistä mun mukaan Kätilöopistolle. Kolmannella luukulla olin vihdoin oikeassa paikassa ja päästiinkin aika pian lääkärille. Lääkäri kyseli oloista ja olenko sairastellut ja muita rutiinijuttuja. Sitten tehtiin taas sisätutkimus. (Neuvolassa tehtiin kohdunkaulantarkistus myös vielä lopuksi.) Tässä vaiheessa ei mitään hälyyttävää ja vihdoin lääkäri otti ultralaitteen ja alkoi etsiä masukkia.

Itketti vielä enemmän siinä kohtaa, kun vilkas, pikkuväkkärä löytyi ja sydän pumputteli normaalisti ruudulla. Mikä helpotus! Lääkäri ihmetteli, miten ei sydäänääniä oltu neuvolassa saatu kuulumaan, kun se niin vilkkaasti siellä löi ja istukkakin on kuulemma takaseinässä. Ehkä siinä dopplerissa oli joku vika. Tai ehkä lapsi vain teki kiusaa ja hyppi karkuun niin, ettei kuulunut kuin mun oma syke… Pääasia, että kaikki on kuitenkin kunnossa. Lääkäri tsekkasi vielä muutaman mitan ja antoi sikiölle painoarvion 313 g. Ensi viikolla on rakenneultra, joten kovin tarkkaa tutkimusta ei tässä kohtaa tarvinnut tehdä.

Mies oli kovin pahoillaan, ettei ollut heti aamusta mun mukana mutta eihän tuommoista kukaan osannut odottaa. Jatkossa saa kyllä tulla jokaikiselle käynnille mun kanssa, jos vaan mitenkään mahdollista. Ihana, rakas mies. Lapsikin oli vilkkaalla tuulella koko loppupäivän. Ehkä se hoksasi mun hädän ja halusi siksi hyöriä ja pyöriä oikein urakalla, etten taas huolestuisi. Ihana, rakas lapsi.

Viikkoja tänään 19+3. Kaikki on hyvin.