5. neuvola ja rv30

Torstaina (rv 30+4) oli viides neuvolakäynti. 

Arvoja​​​​

• Paino 64,8 kg. (+8,6 kg ekasta neuvolasta)
• RR 108/78
• Hb 110 (rautakuuri jatkuu siis)
• SF-mitta 28
• Vauvan syke 130
• Pissa puhdas

Painosta terkkari totesi, että nousee kivasti. Muutenkaan ei ollut motkotettavaa, hieman kyllä pohti tuota alhaista hemoglobiinia. Pitää kuulemma syödä enemmän punaista lihaa. Onneksi lihansyönti ei ole mulle ongelma, vaikka vähiin onkin jäänyt viime vuosina.

Vauva oli kääntynyt pää menosuuntaan, RT (raivotarjonta, hassu sana) merkattu nyt äitiyskorttiin. Terkkari tosin sanoi, että pikkuinen ehtii kääntyä vielä monta kertaa ennen h-hetkeä. Ja hyvinhän tuo tuntuukin liikkuvan. Ei taida kääntyillä mutta kaikenlaista mylläystä hän harrastaa kyllä. Varsinkin iltaisin 22-23 aikaan alkaa aina kunnon tanssibileet.

Tehtiin mielialakysely, jonka mukaan en ole masentunut. Jee. Parista kohdasta käytiin tarkempaa keskustelua, muun muassa itkuherkkyydestä ja ajoittaisesta alakulosta. On kyllä totta, että viime aikoina on itkettänyt todella helposti. Olen ollut myös melko väsynyt, koska nukkuminen alkaa olla katkonaista, mikä saattaa vaikuttaa tuohon itkeskelyyn. Onneksi mulla on hyvä ja kannustava mies, joka lohduttaa jos alan itkeä tai murehdin pikkuasioita. Tiedän, että toi on äitiysneuvola, mutta kun mieskin on siellä joka kerta mukana, voisiko hänellekin tehdä tollasen mielialatestin. Kai se isänkin hyvinvointi johonkin vaikuttaa. Tosin, mun ukkoni kohdalla lukisi pelkkiä hymynaamoja mutta yleisesti kai voisi vähän enemmän iseihinkin panostaa. Ehkä se tulisi veronmaksajille sitten liian kalliiksi tai jotain.

Tällä viikolla on alkanut aina vain enemmän konkretisoitua se, että olemme tulossa vanhemmiksi. Lapsi tuntuu entistä rakkaammalta ja juttelen hänelle jatkuvasti enemmän. Mieskin hyväilee masua ja höpisee pikkuiselle. Se on suloista.

Masu onkin tosiaan kasvanut taas melkoisesti. Öisin kyljen kääntäminen on operaatio, johon herää joka kerta ja siihen pitää keskittyä. Toisinaan pitää nousta vessaan, ei onneksi kovin usein. Vauva on tuntunut paljon ylempänä kuin aiemmin, mikä aiheuttaa vähän tukalaa oloa varsinkin istuessa. Muutenkin vatsa tuntuu usein painavalta. Alan tosiaan tuntea olevani raskaana!

Käytiin tiistaina Ikeassa. Tarkoituksena oli hommata uusi kirjahylly ja vauvalle lipasto ja pinnasänky. Ei kuitenkaan kelvanneet ruotsalaisten lipastot ja pinnikset meille, joten pitää tehdä uusi reissu ensi viikolla jonnekin muualle. Nyt saa kyllä mies tehdä tutkimusta noiden suhteen, kun se sen pinniksenkin lopulta hylkäsi. Kirjahylly sentään löytyi, joten päästään järjestelemään makuuhuonetta lapsiystävällisempään kuntoon. Vielä kun tuo mies saisi itsestään irti luopua jostain ja saataisiin kirjamäärää karsittua. Lupasin, että riittää sekin, jos edes kellariin roudattaisiin osa kirjoista. Eihän kaiken tarvitse olla näkyvillä.

Turvakaukaloasia ratkesi ilmeisesti tänä aamuna. Serkulla on yksi ylimääräinen! Pitääkin hänelle soitella, kun kuulemma olisi myös vaatteita heillä ylimääräisiä. Miehen kaverin luonakin pitäisi mennä käymään vaatehakureissulla. Eiköhän meidänkin pojulle siis jotain kudetta niskaan saada.

Espanjan reissuun on pari viikkoa. Lähdetään siis muutamaksi päiväksi Madridiin työporukalla. Itse olen lähinnä innoissani mutta pitää vielä treffata lääkäriä lentämisen suhteen. Täytyy myös hommata tukisukat. Niitähän on hyvä sitten käyttää muutenkin. Hieman mun matkustusintoa laski se, että oma äiti alkoi tästä jotain panikoimaan. Tavallaan ymmärrän, että sitä arveluttaa, mutta en tahdo kuunnella sen huolehtimista. Tulee vain itselle turhaan paniikki. Mistään luotettavasta lähteestä en ole vielä lukenut, että lentäminen tai Espanja olisivat jotenkin vaaraksi. Omat riskinsä tuossa lentämisessä toki on mutta mun raskaus on edennyt täysin normaalisti ja jopa helposti, joten en jaksa kuunnella mitään isoäitipaniikkeja, kun se on kuullut joltain tutultaan ties mitä tarinoita.