Kolme viikkoa ja vähän päälle
Aika kuluu nopeasti. Poika on jo kolmeviikkoinen. Ollut jo tiistaista asti ja siitä saakka olen myös koittanut saada tätä tekstiä julkaisuvalmiiksi. Pahoittelen, jos teksti on kovin sekava. Ehkä meille syntyi vaativa lapsi tai jotain mutta paljon se ainakin aikaa tuntuu vievän. 😀 No, ei tullut se tietenkään yllätyksenä. Ihmettelen kyllä, miten jotkut ehtivät päivittämään blogia vastasyntyneen kanssa. Tai tekemään mitään muutakaan. Meillä ainakin tissitellään ja sylitellään siihen malliin, että äidillä on kädet varattu melkeinpä koko päivän. Kantoliina odottaa käytönopettelua. Taidankin ottaa tälle päivälle agendaksi. Muutenkin voisi vähän opetella erilaisia asentoja esim. imettäessä, jos saisi sillä käsiä paremmin vapaaksi.
Alkuviikot on menneet melko kivasti pojan kanssa. Suht helppo tapaus tuo kuitenkin on. Meillä ei onneksi ole pahempia masuvaivoja tai muitakaan kitinöitä ollut (paitsi ihan nyt viime päivinä vähän enemmän). D-vitamiinit aloitettiin viime viikon keskiviikkona. Olen antanut niitä pikkuhiljaa, ensin yhden tipan sitten pari päivää kaksi ja nyt menty neljällä tipalla. En uskaltanut suorilta antaa sitä viittä tippaa, ettei järkyty pikkuisen suolisto. Meillä käytössä Devisol-tipat.
Ensimmäinen viikkohan vierähti puoliksi sairaalassa, missä oltiin lopulta neljä päivää, koska itse olin sektion jälkeen sellaisessa jamassa, että vasta perjantaina pääsin kunnolla opettelemaan vauvan hoitoa ja käsittelyä. En ymmärrä, miksi kukaan tahtoisi sektiolla vapaaehtoisesti synnyttää. Toipuminen on alun jälkeen ollut melko nopeaa mutta se eka viikko oli aivan syvältä. Vielä kuitenkin juilii alavatsaa ja tää varmaan kestää jonkun aikaa.
Poika on kasvanut hurjasti. Sairaalasta lähdettäessä paino oli 3208 g, neuvolan kotikäynnillä paino oli 3480 g ja viime viikolla neuvolassa se oli jo 3905g! Kymmenessä päivässä oli siis tullut tuo 700 grammaa. Jäätävä tahti mutta kyllä tuo syökin paljon. Seuraava neuvola on ensi viikolla, keskiviikkona. Saa nähdä, onko jo 4500 gramma ylittynyt.
Ensi viikko jännittää kovasti. Isyyden tunnustus, neuvola, mies menee taas töihin. Toi viimeinen jännittää mua eniten! Mies on häärännyt täällä kotona todella paljon, kun mä olen ollut sohvan ja pojan välissä. Olen myös pysynyt ruuissa ihan vain miehen ansiosta. Nyt pitää opetella aivan uudet systeemit ja etenkin opetella päästämään irti pojasta sen verran, että saan asioita hoidettua muutoinkin kuin hänen nukkuessaan. Meidän poika ei meinaan nuku ihan sitä 20 tuntia viikossa, hädin tuskin 16… Ennemminkin taitaa imeä tissiä tuon ajan.