Äidin päivä

Pari postausta olen tehnyt, joissa seuraan pojan päivää. Mitä itse sitten teen noina päivinä? Sanotaanko vaikka, etten paljon mitään. 😀 Esimerkiksi näin:

Aamulla kello 6-10

Hoidan pojalle aamupalan ja -pesun. Aamupesun ja vaipan vaihdon yhteydessä pesen yleensä omat hampaat ensin ja odotan, jos pojalta tulee kakkaa. (Jos kakattaa niin se kakka päästetään vasta hoitopöydällä lähes aina. Pikkuhiljaa olen oppinut odottamaan, ettei tarvitse siivota puolta kylppäriä.) Seuraavaksi laitan pojan sohvan divaaniosalle tai lattialle pötköttelemään ja keitän itselleni (kofeiinitonta pika)kahvia ja ehkä saan laitettua myös jotain aamupalaa. Joskus kun poika on itkuinen, täytyy aamupalan kanssa odottaa. Tai sitten otan hänet hetkeksi rintareppuun, että saan syötävää. (Käytin kantoliinaa ekan kerran vasta tänään! Jatkossa siis voin pitää häntä siinäkin nyt kun hiffasin, kuinka liina oikein toimii.)

Kun poika nukkuu aamupäikkäreitä, käyn suihkussa, syön aamupalan, luen Hesaria ja chillailen. Saatan kirjoittaa blogia tai lukea sähköposteja (jossa ei nykyään ole kuin uutiskirjeitä… :P) ja tsekkailla Facebookia. Jos pitää mennä johonkin myöhemmin, hoidan tässä välissä myös meikkaamisen ja muun itteni laiton. Jos pitää olla aikaisin aamusta jo menossa, koitan herätä ennen poikaa suihkuun ja meikkaamaan. Joskus onnistuu paremmin ja joskus huonommin, mutta vielä ei ole tarvinnut lähteä peseytymättä tai meikkaamatta mihinkään.

Päivällä 10-18

Päivät menee aika lailla pojan ehdoilla. Imetän, hoidan ja seurustelen tai ”leikin” pojan kanssa. Puolenpäivän maissa käydään vaunulenkillä, jos ilmat sallii. Yleensä käyn samalla myös kaupassa. Lenkin päälle poika jää vielä vaunuihin nukkumaan ja sillä aikaa mä hoidan itselleni lounasta tai välipalaa. Monesti myös hoidan tässä välissä asioita, kuten laskunmaksuja, huoltoyhtiöön tms mestoihin soitteluita jne… ”tärkeitä asioita”. Seuraavat päikkärit on monesti niin lyhyet, ettei siinä ajassa ehdi oikein mitään.. Katselen digiboksille tallennettuja tv-sarjoja tai Netflixistä jotain, surffaan netissä ja muuta turhaa. Pesen pyykkiä ja laitan astianpesukoneen päälle, jos se on täynnä. Yhtenä päivänä järjestelin meidän ruokakaapin.

Nyt tulee jo tunne, että tää postaus on ihan kiviäkin kiinnostaa -osastoa. Mutta sellasta tää elämä nykyään on. Pohjimmiltaan aika tylsää, vaikka samalla toki myös ihanaa.

Aina silloin tällöin käyn mun mammaryhmän kanssa lounaalla. Joskus joku kaveri tulee käymään mutta ne tyypit on kyllä harvassa, jotka keskellä päivää pääsisivät mulle seuraksi. Joskus harvoin pakkaan pojan vaunuihin, toivon että se nukkuu ja lähden johonkin kauppakeskukseen pyörimään. Vielä en ole uskaltanut yksin olla kovin pitkään.

Illalla 18-00

Mies tulee kotiin yleensä kuuden, seitsemän aikaan. Tässä kohtaa koitan ottaa itselleni hetken omillani ja annan (tai pakotan, riippuu illasta) miehen touhuta pojan kanssa. Lähes aina, kun saan rauhallisen hetken, syön jotain. Iltaisin julkaisen blogiin ne kirjoitukset, joita aamulla aloin kirjoittaa. Hoidetaan useimmiten miehen kanssa yhdessä pojan iltapesu/ kylpy. En tiedä, voiko sitä kutsua mukavaksi koko perheen yhteiseksi hetkeksi mutta on se hetki… Aika vähissähän ne ovat. Kun saadaan poika nukkumaan, syödään illallista tai iltapalaa ja katellaan telkkaria. Pyrin myös hoitamaan päivän aikana aiheuttamani sotkut pois ja siistiä muutenkin paikkoja, jotta aamulla voi herätä suht siistiin näkymään. Uskomatonta, miten kaikki asiat tuntuvatkin jäävän päivän aikana puolitiehen.

Tietty olisi hyvä mennä pojan kanssa yhtä aikaa nukkumaan, mutta yleensä en raaski. Jos hän on nukahtanut aikaisin (kasi, ysin aikaan), valvon monesti vielä ensimmäisen herätyksen aikana. Nukkumaan alan siinä yhdentoista tai puolenyön maissa. Mun eka unipätkä on pisimmillään silloin kaksi tuntia, seuraavat yleensä lyhyempiä. Poika nukkuu aivan tajuttoman huonosti, kuten isänsäkin. Saisi oikeastaan tuo mies hoitaa yöt, kun on antanut tuollasen nukkumattomuusgeenin pojalle.

Aikavälillä 00-06 en tee mitään ylimääräistä, tietenkään. Mitä nyt imetysten aikana luen tabletilta e-kirjoja tai pelaan candy crushia pysyäkseni hereillä. (Imetän kyljellään, joten hereillä sinnittely vaatii välillä vähän ”toimintaa”.)