Ei niin seesteinen viikko
Viikko sitten rakastin mun masua. Nyt alkaa kääntyä jo pikku hiljaa siihen suuntaan, että masu on hankalan iso ja liian usein epämukava kantaa. Istuminen on hankalaa, seisominen on hankalaa, liikkuminen on hankalaa, makaaminen on hankalaa. Öisin herään joka kerta, kun pitää kääntää kylkeä. Melkein joka yö joutuu nousemaan vessaan. Toki olen iloinen, että noi vessaheräämiset on tarvinnut aloittaa vasta nyt. Viime yönä heräsin ensimmäisen kerran sikiön liikkeisiin. Tuntui häijyltä.
Liikkeet ovat jo todella huomattavia. Kunnon muljahduksia ja etenkin lapsen siirtyessä oikealta vasemmalle tai toisin päin, tuntuu siltä kuin kaikki sisuskalut vaihtaisivat paikkaa. Tekee välillä häijyä ihan fyysisestikin. Toisinaan kaveri myös punkeaa kättä tai jalkaa nahkasta läpi. Lähellä napaa se tekee jopa kipeää, kyljen puolella se ennemminkin kutittaa. Mutta sillai inhottavalla tavalla, tiedättekö kun joku kiusaa kutittamalla ja se tuntuu kestämättömältä. Siltä noi kyljen tökkimiset tuntuvat. Mutta liikkukoon! Tiedänpä ainakin, että siellä on kaikki hyvin. <3
Muutenkin olo on ärtyisä ja itkuinen. Väsyttää, kun unet jäävät niin lyhyiksi tai pätkittäisiksi. Täysin typerät asiat aiheuttavat itkemistä. Tulee kinattua miehenkin kanssa ihan tyhmistä pikkuasioista. Väsymyksellä on varmaan osuutensa siihen, että olen hyvin kärkäs ja räjähdysherkkä. Ehkä raskaushormoneillakin on jotain tekemistä asian kanssa. Toivottavasti tämä vaihe menee pian ohi. En oikein osaa käsitellä tämmöisiä supernegatiivisia tunteita vaan ahdistun, muutun surulliseksi ja sen jälkeen kommunikointi esimerkiksi rakkaan ukkoni kanssa onkin jo hankalaa. Ei se ymmärrä. Eikä se jaksa katsella, kun oon kärtty, eikä tarvitsekaan.
Olemme muuten lähdössä vielä lokakuun lopulla Madridiin muutamaksi päiväksi. Pumpulipesän tapahtumia seuranneena alan pikku hiljaa jänistää reissun suhteen. Tavallisempaa kai se on, että menee yliajalle, mutta en silti voi olla pelkäämättä tuota ennenaikaisuutta. Reissun aikaan olen raskausviikolla 32+5. Jestas. Olen varmaan hullu, kun meinaan lähteä. Pitääkin muuten selvittää, mistä sen lentoyhtiölle tarvittavan lääkärin luvan hankkisi. Neuvolasta ei kuulemma tipu erikseen lääkäriaikaa sitä varten ja näillä näkyminen en siellä puolella ole lääkäriin menossa ennen matkaa. Pitääpä soittaa työterveyteen, kuinka sieltä liikenisi. Työnantajan piikkiin, kun tuonne ollaan kerran muutenkin menossa. Sen jälkeen onkin enää kaksi viikkoa töitä ja sitten äitiysloma!
Tänään on rv 28+3. Toissapäivänä vaaka näytti 62,7 kg ja tänään 64,4. Tiedä häntä, seuraava neuvola kertokoon virallisen totuuden. Lähempänä kuuttaviittä kuulostaa kyllä jo todella paljolta, vaikka eiköhän tuokin ole vielä ihan normaalia. En jaksaisi kuitenkaan alkaa painostakin vielä stressaamaan. Onneksi ei ole turvotusta.