Kauheasti kaikkia ajatuksia

Pää on täynnä päivityksiä. Aivot olisi kyllä hyvä saada jotenkin buutattua. Hirveästi kaikkea mielellä ja ajattelin kirjoitella nämä ajatukset ylös, jos se auttaisi. Luvassa siis sekalaisia ajatuksia asiasta ja asian vierestä.

Olen jo muutaman päivän ajan ihmetellyt, miten aivan terveen näköiset ihmiset voivat kävellä jopa mua hitaammin. Se on käsittämätöntä! Useimmat näistä henkilöistä ovat toki liikkeellä hieman liian korkeilla korkkareilla, mutta myös ihan tasaisilla pohjilla kulkevat aikuiset matelevat kadulla kuka minnekin. Miehen kanssa ollaan naureskeltu, että onko edes mahdollista kävellä mua hitaammin, koska mun tahti on todellakin hidastunut sitä mukaan, kun pötsi on kasvanut. Jonottaminen on yksi asia maailmassa, jota vihaan yli kaiken ja matelevan ihmisen taakse jumiutuminen on kuin olisi jonossa. Se on ahdistavaa. Koitan aina kipitellä näistä hitailijoista ohi mutta ahtaissa paikoissa ja aamuruuhkassa se on vähän vaikeaa. Pitää ilmeisesti vain opetella kävelemään vielä nykyistäkin hitaammin (ja pysytellä pois ihmisten alta, ettei muutu itse hitailijaksi).

En usko, että meidän työnantaja ja esimiehet oikeasti käsittää sitä, millaisia helmiä niillä on töissä. Kaikki joustaa ja tekee pitkiä päiviä, jotta saadaan epärealistisesti aikataulutetut projektit viedyksi ajoissa päätökseen. Firmasta löytyi jopa aimo joukko ihmisiä, jotka ovat valmiita muutaman tunnin varoajalla tekemään illalla ylitöitä. Vain siksi, että asiat on taas hoidettu joskus aiemmin puolivaloilla (tai epärealistisella aikatululla jotenkuten valmiiksi) ja nyt tuli kiire korjata. Enää 36 aamua äitiyslomaan.

73 päivää laskettuun aikaan. Sehän ei ole paljon mitään enää! Apuaaaaa….. mitä jos vauva syntyy etukäteen? Meillä ei ole mitään valmiina! No, on meillä varmaan sen verran, että pärjättäisiin mutta aika paljon on vielä hankittavaakin. Tästä aiheesta on tulossa oma postaus ihan näillä näppäimillä kyllä.

To do-listalla on viisi asiaa, joista yhdelle en voi mitään, koska se liittyy oikeastaan miehen juttuihin. Mutta kaikki nämä viisi asiaa stressaavat mua aivan kauheasti. Viime aikoina on ollut muutenkin ahdistunut ja ylirasittunut olo. Väsyttää kauheasti enkä tunnu saavan oikein mitään aikaiseksi. Karkinsyönti aiheuttaa huonoa omatuntoa ja tekemättömät asiat painavat mieltä. Koti on kaaoksessa. Olen todella itkuherkkä tällä hetkellä. Seuraavalla neuvolakerralla tehdään joku mielialakysely. No, nyt voin jo kertoa, ettei ole alat kovin korkealla. Toivottavasti fyysinen puoli pysyy yhtä hyvässä kunnossa kuin tähänkin asti.

Vauvamasu ei onneksi tunnu enää yhtään ahdistavalta, vaikka se alkaakin olla valtava. Poika on hieman rauhoittunut liikkeissään, mikä aiheuttaa toki ajoittain omat huolensa mutta lähinnä se on helpottanut olemista. Ei tule enää kuvotuksia, jos lapsi liikkuu. Mahan kokoonkin olen jo tottunut ja oppinut sopeuttamaan liikkumiseni sen mukaan. Söpöä, kun miehen kanssa halataan ja poika potkaisee niin, että mieskin sen tuntee.

Viikonloppuna kalenterissa tyhjää. Aion tehdä pitkän kävelylenkin auringonpaisteessa ja käydä tervehtimässä vanhempiani. Toivottavasti paistaa aurinko. Jos oikein reipastun, saatan jopa siivota.