Kuusi viikkoa ja kolme päivää

Julkaisen tämän nyt, vaikka viikkoja onkin jo kaksi enemmän. Luulin, että olin jo julkaissut tän ja nyt huomasin, että oli edelleen luonnoksissa. Ehkä blogia ei pitäisi kirjoittaa ihan näin, mutta menköön. 😀 Alla siis pari viikkoa sitten kirjoitettua…

Mitä kaikkea muutamaan menneeseen viikkoon mahtuu?

• Fyysistä kasvamista. Luihusta myyrästä on tullut aivan ihana, hieman pullea mutta sopusuhtainen vauva. <3
• Ääntelyn lisääntymistä ja ”juttelua”.
• Hymyjä ja paljon muitakin ilmeitä (kuten ”maailman surullisin poika” -ilme, jota joskus seuraa itku muttei läheskään aina).
• Ilmavaivoja. 🙁 Onneksi taitavat nyt jo olla helpottamaan päin, pari viikko niiden kanssa on kärvistelty.
• Kyyneleitä ja itkuisuutta. Viime viikko ja tämän viikon alku on olleet pahimmat. Lähinnä ilmavaivojen vuoksi nuo siis.
• Näön tarkentumista ja katseen kohdistumisen kehittymistä. Poika tuijottaa tv:tä, jos se on auki. Täytyy vissiin alkaa rajoittaa omaakin katselua.
• Pään kannattelun kehittyminen. Koittaa jo kovasti nostaa itsensä käsien varaan vatsamakuulla, mutta menestys on ollut vielä toistaiseksi heikkoa. Poika ei kovin kauan viihdy vatsallaan vaan lähinnä turhautuu, kun ei pääse liikkumaan siinä asennossa.
• Häiriintyy tv:stä ja valoista päiväuniaikaan helpommin kuin aiemmin. Ennen nukuttiin päikyt pääasiassa sohvalla, nyt täytyy laittaa makuuhuoneeseen omaan petiin.
• Säännöllisempään päivärytmiin opettelua. Toistaiseksi ei kovin hyvällä menestyksellä.
• Tiheän imun kausi alkoi viime sunnuntaina. Edelleen syö tunnin välein tai heti päikkyjen päälle. Illat ovat yhtä tissittelyä. Milloinkohan tämä menee ohi..?
• Ensimmäinen julkisella paikalla imetys neuvolalääkärikäynnin yhteydessä.
• Yöt ovat muuttuneet hulinaksi. Nukkumaanmeno on aikastunut sinne 21-22 välille mutta herätyksiä on nyt kahden tunnin välein aiemman kolmen sijasta.

Ja varmaan on tosi paljon muutakin, mitä nyt en saa päähäni, koska univaje. Äidin jaksaminen on ollut koetuksella tuon yörytmin muuttumisen vuoksi ja myös noi itkuilut ovat olleet aika raskaita kestää. Onneksi nyt näyttäisi siltä, että itkut ovat vähenemään päin. EASY-rutiini on vähän unohtunut, kun alkoi tuo tiheä imuttelu. En oikein osaa siihenkään nyt suhtautua. Tekisi mieli antaa pojalle lisämaitoa joko pakkasesta tai korvikkeena, jotta rinnat (ja äiti) saisivat edes hetken levätä. Etenkin illat ovat aika raskaita ja pari päivää sitten annoinkin vähän pumppaamaani omaa maitoa. Tosin vaikutus taisi olla aika nolla tuohon tissittelyyn. Komean puklun sillä kyllä sai aikaiseksi. Siksipä olen toistaiseksi kestänyt tätäkin imetysvaihetta.

PS. Meinaan joka kerta kirjoittaa VAUVAN sijasta VAIVA. 😀