Laskettu aika, rv 40+0
Tänään on laskettu aika, raskausviikko 40+0. Lapsi ei ole antanut merkkejä, että olisi tulossa ihan vähään aikaan. Tuskin vielä tänään saamme nähdä häntä. Joudumme siis edelleen tyytymään pelkkiin (editoimattomiin) masukuviin. En tosin tiedä vielä, postaanko pojasta kuvia nettiin. En itse asiassa tiedä, jatkanko tätä blogia synnytyksen jälkeen kovin pitkään. Todennäköisesti kyllä, mutta jonkinlainen facelift blogille täytynee tehdä siinä kohtaa. Nyt olen päivittänyt lähinnä omaksi iloksi ja päiväkirjakseni. On ollut kiva huomata, että aika moni on kiinnostunut mun jutuista ja käynyt kommentoimassakin. 🙂
Lapsikuvista vielä. Ehkä voisin postata sellaisia kuvia, joista ei voi tunnistaa poikaa. Mutta todennäköisesti kuvia pojasta tulee olemaan vähemmän kuin enemmän. Ollaan miehen kanssa vain vähän puhuttu tästä aiheesta mutta molemmat olemme olleet sitä mieltä, että lapsen kuvien postailu ei ole tarpeen.
Jee, ei arpia! Olen jotenkin todella helpottunut siitä, että nahka ei ole revennyt, vaikka tuskinpa ihan hirveästi jaksaisin surra, vaikka olisikin. Raskausarvet on vähän sellainen juttu, että niitä joko tulee tai sitten ei. Ja voi tulla mullekin vielä, mistä sen tietää. Napa on vielä kuopalla mutta tuosta reunastaan kyllä hieman koholla. On myös todella kipeä tuo navan alue ja ympärys. Ei kärsi koskea.
Neuvolassa sanoivat viimeksi, että yliaikaiskontrollit alkavat kymmenen päivää lasketun päivän jälkeen. Se tarkoittaisi meidän kohdalla jouluaattoa. Tuskinpa silloin kontrolloivat yhtään mitään, joten oletan että ajan saa joko ennen joulua tai sen jälkeen. En oikein osaa sanoa, mitä mieltä olen tästä ajankohdasta. Poika on varmaan joku erikoisuuden tavoittelija ja tahtoo syntyä samaan aikaan Jeesuksen kanssa. Tai sitten se on vain tullut äitiinsä ja jättää syntymänsäkin viime tipalle. Jotenkin toivoisi, että siinä tapauksessa menisi vallan tammikuun puolelle. Tuskin kuitenkaan antavat tämän tyypin niin kauan olla mahassa, johan se ehtisi kasvaakin kuusikiloiseksi…
Mietin kovasti tätä laskettua aikaa. Ei mulla kuitenkaan ole oikein mitään sanottavaa. Olen ollut jo pitkään varma, että ennen tätä päivää lapsi ei ainakaan synny. Ei mulla oikein vieläkään ole mikään kiire synnytykseen. Eilen illalla sain kauhean itkukohtauksen, kun mietin mitä tapahtuu, jos joudutaan hätäsektioon. Kuinka yksin mies joutuu jäämään siihen odottamaan ja kuinka mä olen taju kankaalla, kun mun ensimmäinen ja luultavasti ainoa lapsi saapuu maailmaan. Se olisi maailman ankeinta. Onneksi mun mies on ihanin ja lohdutti. <3 Luonnoksissa odottaa muuten synnytyspohdintateksti, joka täytynee kirjoittaa valmiiksi, jos vaikka omatkin ajatukset sillä hieman selkenisivät.
Laskettu aika. Keskiarvopäivä. Ihan tavallinen sunnuntai. Pesin jääkaapin.