Lisää pohdintaa vauvakuumeesta

Vauvakuume on kamala tunne. Kamala! Ainakin tämä versio, jonka itse sain. Ei puhettakaan mistään söpönöpöihanavaavviaah-fiiliksistä. Miljoona kertaa mieluummin kiertäisin vauvanvaateosastoa ja hiplaisin pikkuisia vaatteita ja leluja ja ehkä toisinaan unohtuisin tuijottamaan jotain pullaposkista pikkuihmistä metrossa. Mutta kun ei pysty. Tulee paha mieli.

Olen kateellinen niille ystäville ja tutuille, joilla on lapsia. Tulen surulliseksi, kun kaupassa tai kadulla näen naisia masu pystyssä. Ja aika pian tämän jälkeen tulee paha mieli ja kuvotus siitä, kuinka typerä ja hullu ihminen olen. En ole vielä selvittänyt, mistä lapsuuden traumasta tämä kuumeversio kumpuaa. Onko vauvakuume kaikilla tämmöinen?

Olo on ristiriitainen. Itsellä ei ole vielä tässä vaiheessa mitään syytä pelätä, etteikö perheen perustaminen olisi mahdollista. Silti pelottaa, että tulee vaikeuksia. Pelottaa, että olen odottanut liian kauan ja tehnyt liikaa vääriä valintoja menneisyydessä. Ehkä nämä fiilikset hälvenet, ehkä ne pahenevat. Nyt aion kuitenkin olla stressaamatta tästä asiasta etukäteen. Olen muutenkin taipuvainen ahdistukseen ja etukäteen panikoimiseen, vaikka yleensä asioilla on taipumus järjestyä. Tulevaisuus näyttää, mitä meidän perheelle käy eikä onneksi tarvitse enää kovin kauan odottaa, että päästään tositoimiin. 🙂

Toiveikasta torstaita kaikille!