Mietteitä toisesta kolmanneksesta

Kaikkea jännää tapahtuu, kun toinen kolmannes lähenee loppuaan. Vai onko viimeinen kolmannes jo alkamassa? Aikaisemmin laskin ekan kolmanneksen päättyvän jo raskausviikolla 12+0 eli siinä kohtaa, kun 12 viikkoa oli mennyt. Toisesta kolmanneksesta muodostui hieman pidempi, kun lasken sen päättyvän rv 26+6 mutta ei kai tuo nyt niin viikon päälle ole. Tänään rv 26+1. No, oli miten oli. Elämänmuutos alkaa joka tapauksessa olla koko ajan konkreettisempi.

Menneen kesän ja kolmanneksen oloista

Toisen kolmanneksen aikana vointi on ollut pääosin ensimmäistä parempi. Hemoglobiinin lasku pisti rautakuurille ja satunnaiset pohjekrampit ovat häirinneet yöunia. Raskausviikoilla 20-23 oli melko pahana ristiselän kivut, mutta onneksi ne menivät ohi ihan itsekseen. Alhaisesta verenpaineesta ja hemoglobiinista huolimatta ei ole edes kauheasti pyörryttänyt. En nyt sanoisi, että kauhean energinen olisin ollut mutta ihan hyvävointinen ja kyllä hetkittäin on jopa unohtanut olevansa raskaana.

Syksyn viileämpien päivien koittaessa oli pakko myöntyä, että masutakki on hankittava. Onneksi sellainen irtosi sopuhintaan ystävältä, joka itse synnytti kesäkuussa. Samassa paketissa sain myös kolmet housut. Näillä kuvittelen pärjääväni synnytykseen asti. Toivottavasti talvi ei tule kovin aikaisin, että tarkenee tuolla melko ohuella takilla mahdollisimman pitkälle. Pötsi onkin jo ihan kivan kokoinen ja omien paitojen saumat huutaa hoosiannaa.

Rakenneultra oli myös hyvin jännittävä kokemus. Saatiin kuulla, että tervettä poikaa odotetaan. <3 Olen alkanut myös jutella vauvalle enemmän. Käytiin jopa kirjastossa lainamaassa lastenlaululevyjä, jotta olisi jotain haisua siitä, millaista musiikkia muksut kuuntelee, jos sille joskus vaikka lauleskelisi jotain. Todettiin, että toistaiseksi saa kuunnella samaa kuin aikuisetkin. 😀 Ei olla kovin musikaalista porukkaa, joten tuutulauluja ei olla vielä alettu sikiölle laulamaan, vaikka luinkin, että sikiö kannattaa jo totuttaa johonkin tiettyyn ääneen. Toivottavasti meidän puheäänet riittää.

Parasta on ollut se vallaton liikkuminen, mitä poika on alkanut harrastaa. Varsinkin parin edellisen viikon aikana on masussa käynyt melkoinen myllerrys. Sen verran alkaa jo olla pojalla kokoa, että on helppo huomata, missä kohtaa se viettää aikaansa. Viime päivinä on selvästi viihtynyt alaoikealla. Vielä en kyllä osaa sanoa, missä on pää ja missä jalka tai erottaa muksautuksista, onko ne nyrkeistä vai kantapäistä tulevia.

Odotuksia tulevasta

Kahden kuukauden päästä alkaa mammaloma. En jotenkin osaa ajatella sitä aikaa kotona ennen vauvan syntymää. Mitä siinä kuuluu muka tehdä? No, kotia voi tietty laittaa ja vaatteita pestä. Sitä ennen pitäisi kyllä saada aivan tajuttomasti asioita hoidettua vielä. Meillä on nyt hyvällä alulla uudelleensisustusprojekti ja kämppä näyttää siltä kuin oltaisiin muuttamassa.

Lokakuun lopulla, raskausviikolla 32+5 – 33+1 välisenä aikana olisi vielä mahdollisuus päästä työnantajan piikkiin Madridissa käymään. Saa nähdä, pääsenkö lähtemään. Jännittää kyllä, että millainen olo tuolloin on. Peukut pystyyn, että pysyy olo hyvänä, paikat ummessa ja lääkäri antaa lentoluvan. Torstaina onkin taas neuvola, täytyy hieman siellä kysellä matkustelusta noin myöhäisillä viikoilla.

Synnytystä en osaa vieläkään oikein ajatella, vaikka varmaan pitäisi. Tekisi mieli sanoa, että tänne vaan kaikki mömmöt mitä on mahdollista saada, mutta oikeasti se epiduraalikin on jo ajatuksena niin oksettava, etten tiedä pystynkö siihen. Ilokaasusta tulee kuulemma huono olo ja agua-rakkulat on yhtä tyhjän kanssa. (Mitä ne edes on?) Ihan luomuna en kyllä varmasti halua synnyttää. Pääasia, että asiat menisi sillä tavalla hyvin, että alakautta saisi vauvan ulos eikä tulisi mitään komplikaatioita. Pitäisi hankkia jotain rentoutusoppaita ja cd:itä ja opetella sitä kivunsietoa. Jotain on varmaan pakko tehdä, ettei iske tosipaikan tullen paniikki. Sitten jos vielä pääsisi sieltä sairaalasta pois mielellään heti niin olisi tosi kiva.

Hankintoja, lahjoituksia ja sisustussuunnitelmia

Vaunut tulivat vihdoin! Ja ne on tosi kivat. Vielä ei olla kehdattu lähteä tyhjiä vaunuja ulos työntelemään, mutta eiköhän sekin tämän viikon aikana vielä tehdä. Pakko päästä vähän tyypittämään kuitenkin ennen kuin vaunut menevät kasaan ja jäävät ties minne nurkkaan odottamaan matkustajan saapumista. Näppärästi ne myös mahtuivat pyörimään ympäri jopa tuossa meidän keittiönurkkauksessa.

Miehen siskopuolelta saadaan omaksi tai lainaan vielä ainakin lämpöpussi, sitteri ja leikkimatto. Lisäksi lukuisista muista härpäkkeistä oli puhetta mutten enää itsekään muista, mitä kaikkea sieltä olisi tulossa. Toi lainaamishomma on kyllä ihan todella näppärää, kun saadaan käyttää tavaraa sen verran kuin tarvitaan eikä tarvitse miettiä, mihin se sen jälkeen dumbataan. Takaisin vain sinne mistä on tullutkin! :) Serkku lupasi myös katsoa, mitä kaikkea vaatetta heidän kesätytöltään on jäänyt ja jäämässä pieneksi. En luvannut ottaa niitä kaikkein vaaleanpunaisimpia kuteita mutta muutoin kyllä kaikki kelpaa. :)

Enemmän olen huolissani huonekaluista kuin noista pikkuhärpäkkeistä, mutta eiköhän me miehen kanssa saadan nämäkin asiat ajoissa kuntoon. Olisi kuitenkin kiva, että lapsella on nukkumapaikka ja jotain, missä sen vaatteet ja tavarat säilytetään. Muutakin kuin pahvilaatikot siis. Mammalomaan mennessä, kun on valmista, olen tyytyväinen.