Nukkumisesta

Nukkumista on tässäkin blogissa sivuttu jokusen kerran. Meidän poika ei todellakaan ole mikään unelmavauva, joka alkaa heti parin kuukauden iässä nukkumaan täysiä öitä ja viiden kuukauden iässä nukkuu kellon ympäri. Ehei, meidän poika jättää päiväunia väliin (onneksi ei enää niin paljon kuin pari kuukautta sitten), heräilee öisin tunnin tai puolentoista välein eikä edes osaa nukahtaa ilman apuja. Huoh. 

Olen pitänyt suht tarkkaa unipäiväkirjaa nyt viikon ajan. Rytmi meillä on melko hyvä mutta pojalla on selvästi uniassosiaatio-ongelmia ja heräilee ilmeisesti unisyklien välissä, jolloin ei osaa nukahtaa itse. Useimmiten noustaan ylös seiskan aikaan. Ensimmäiset päiväunet poika ottaa 1,5-2 tuntia heräämisestä. Näille unille saan hänet yleensä nukahtamaan vain sylissä heijaamalla. Olen koettanut nukuttaa pinnasänkyyn, jopa tissille, mutta syli on ainut joka toimii. Siitä sitten siirrän joko pinnikseen tai useimmiten aikuisten sängylle. Tietenkään ei riitä, että pidän poikaa sylissä vaan pitää myös olla pystyssä ja heijata. Huh, alkaa käydä voimille tuon jötkäleen kanssa. Ekat unet kestää yleensä 40-50 minuuttia. Joskus laitan pojan vaunuihin mutta harvemmin jaksan vielä tässä vaiheessa lähteä ulos.

Päivän tokat päikkärit heittelee ajallisesti kaikkein eniten. Ne voi alkaa kello 11 tai vasta puoli kahdelta. Yleensä 2-3 tuntia edellisten päiväunien päättymisestä. Monesti aikaa muuttaa se, että ollaan jossain menossa. Pitäisi ehkä kiinnittää tähän enemmän huomiota, mutta poika nukkuu joka tapauksessa nää päikkärit vaunuissa, joten en usko, että sillä on kauheasti väliä, missä ollaan. Unet kestää 1-1,5 tuntia.

Neljän ja kuuden välillä ottaa monesti vielä 30-45 minuutin torkut ja yöunille nukahtaa aikalailla kellon tarkasti aina 19.30-20 välisenä aikana. Yöunille nukahtaa helposti itsekseen pinnasänkyyn. Ihme homma, ettei tämä sitten seuraavana päivänä toimi enää ollenkaan. Päiväunet toimii tällä hetkellä suht ok:sti. Enää harvoin jää unia välistä mutta voisihan nuo ensimmäiset ja toiset unet olla pidempiäkin. Tällä hetkellä tulee keskimäärin 2,5 tuntia päiväunia ja riippuen lähteistä se on joko hyvä homma tai sitten aivan liian vähän.

Yöunet meillä on rikkonaiset. Unipäiväkirjan aikana yhtenä yönä poika heräsi vain kaksi kertaa. En ole jaksanut hehkuttaa tätä sen enempää, koska loput yöt on menty 5-10:llä herätyksellä. Pojalla pisin unijakso on se ensimmäinen, josta saan nauttia itse jonkun pari tuntia, kun menen vasta yhdentoista aikaan usein itse nukkumaan. Mitä lähemmäs aamua päästään, sitä useammin herätäänkin. Neljän jälkeen otan pojan viereeni nukkumaan, että voin edes tissitainnuttaa hänet helposti. Poika herää usein suoraan huutoon ja jopa kirkumiseen, joten ei tarvitse kauan kuulostella, mikä on meininki. Luo on mentävä heti ja mielellään myös hiljennettävä hänet pian, jotta muu talo saa nukkua. 

Olen todella väsynyt. Päiväunia tulee itse nukuttua harvemmin. Yleensä torkun pojan kanssa joko aamuisin tai iltasella. Välillä tuntuu, ettei edes väsytä kauheasti, vaikka on monta yötä putkeen herännyt sen kuusi kertaa. Sitten tulee tilanne, jossa tarvitaan loogista päättelykykyä ja morjens… Tunnen itseni aivan typerykseksi harva se päivä. Aivot on hattaraa ja kaikki isotkin asiat pitää laittaa muistutuksen kanssa kalenteriin tai ne unohtuvat. 

Unikoulua odotellessa. En tahdo tehdä asialle mitään ennen kesää, kun mies on silloin mun tukena ja apuna, kun pitää lomaa. Tietty täytyy sitten katsoa joku slotti, jolloin ollaan vain kotosalla, ettei heti kusahda reissuihin tms. Voi olla että menee lähemmäs syksyäkin se sitten, mutta aktsotaan. Mies ei taas ota kuuleviin korviinsa, kun koitan selittää, että asia on mulle tärkeä ja tahdon, että koko perhe saa unta. Tapansa mukaan se vain toetaa, että ”katotaan sitten tarviiko tehdä mitään”. Rasittava piirre ihmisessä, kun itse haluan ottaa etukäteen mahdollisimman paljon selvää ja tehdä kunnon suunnitelmat ja aikataulut. Olen lukenut nyt parikin vauvojen uneen liittyvää opusta, joissa oli konkreettisia neuvoja siitä, mitä kannattaa tehdä ja miellyin Elizabeth Pantleyn Pehmeä matka höyhensaarille –kirjaan. Kirjan ohjeet on sovellettavissa omaan elämään sopivaksi ja vaikka metodi vie aikaa todennäköisesti enemmän kuin kaikkia itkettävät  unikoulutukset, toteutan nukkumisen opettelun mieluummin hitaasti kuin huudattamalla. Nyt kun vielä mies saisi tuon luettua, että ollaan samalla sivulla asian kanssa.