”Ootko saanut nukuttua?”
No en! 😀 Kyllästymiseen asti sain vastata tuohon kysymykseen, kun kävin tiistaina työpaikallani.
”People who say they sleep like a baby usually don’t have one.” – Leo J. Burke.
Vauvatkin ovat erilaisia. Meidän baby on ainakin just tuollainen kuin herra Burke kuvailee. Poika nukkuu kevyesti, jos nukkuu. Ensimmäiset viikot olivat suht helppoja. Vaikeita toki ensikertalaiselle tottua jatkuvaan yöllä heräämiseen, mutta jotenkin siitä selvisi. On kyllä sen verran sumussa ne pari ensimmäistä viikkoa, ettei kannata paljoa kysellä, millaista oli tai mitä tapahtui. Muistan lähinnä sen, että vauva söi koko ajan! Nukkuiko se muka jossain välissä?
Pikkuhiljaa syöminen kuitenkin vähenee ja sitä mukaan nukkumisen merkitys kasvaa. Nyt, kun poika on 10-viikkoinen, tajuan että sehän taisi nukkua todella hyvin noina ensimmäisinä viikkoina. Ainakin öisin. Puolen yön ja kello kuuden välillä oli usein vain yksi herätys, jolloin söi ja vaihdettiin vaippa. Poika nukahti yöunille monesti vasta iltakymmenen tai -yhdentoista aikoihin tai monesti sitäkin myöhemmin. Äitiä saattoi kyllä noihin aikoihin jo väsyttää kovasti.
Sitten halusinkin päiviin jotain rotia ja otin käyttöön sen EASY-rutiinin. En tiedä, onko rutiini auttanut mutta ainakin yöaika on vakiintunut meidän taloudessa välille 20-8 ja poika menee yöunille viimeistään yhdeksältä. Yleensä heräämme aamulla seitsemän aikoihin. Tai todellisuudessa poika herää jo kuuden aikoihin, kitisee sen aikaa pinniksessä, että otan viereen ja sitten koitan torkuttaa poikaa vähintään sinne seitsemään. Muuten öisin herätään puolenyön tienoilla, kahden-kolmen aikaan ja tosiaan viiden-kuuden maissa.
Päiväunet ovat kuitenkin nykyään kaaoksessa. Oli ne sitä varmaan aiemminkin, mutta nyt ne korostuvat, kun tiedän, miten päivän tulisi periaatteessa sujua. Päivät kuluvat kuitenkin nukuttaessa, koska poika ei todellakaan nukahda itsekseen. Eikä hän nukahda kovin helposti nukuttamallakaan. Heijaan, hyssytän ja rauhoittelen. Poika torkahtaa syliin, on minuutin hiljaa ja alkaa taas huutaa. Toisinaan laitan hänet pinnasänkyyn ja jään viereen lohduttamaan enkä ota syliin. Pidän kiinni ja taputan selkää, jos alkaa uudestaan itkeä. Monesti se riittääkin.
Helpoimmalla pääsee, kun pakkaa pojan vaunuihin. Yleensä hän nukahtaa melkein heti, kun vaunut lähtevät liikkeelle ja nukkuu sitten jopa yli kolme tuntia. Tämä pelastaa paljon, sillä monesti päivän ensimmäiset unet aamupäivällä jäävät lyhyeksi tai kokonaan välistä ja lähes päivittäin myös alkuillan unet. Varsinkin noi alkuillan unet on todella raskaat, kun ensin nukutetaan puolesta tunnista tuntiin ja sen jälkeen toivotaan, ettei nukkuisi kovin kauan, ettei mene yökukkumiseksi. Pitkien iltapäiväunien jälkeen valvomista on parhaimmillaan tullut yli neljä tuntia, koska poika ei vain nuku. En viitsi iltapäikkäreille laittaa vaunuihin juuri siksi, että pelkään iltarutiinien ja yöunien menevän mönkään ylipitkien päiväunien vuoksi. Ehkä pitäisi silti. Surettaa ja huolettaa jo toisen puolesta tuollainen valvominen. Mitenköhän kauan tämä vaihe sitten kestää, toivottavasti ei kauan.
Nyt pari päivää kokeilin olla nukuttamatta niin aikaisessa vaiheessa. Kun poika väsyy ja alkaa kitistä, otan hänet syliin ja lohdutan. Vielä hereillä mutta erittäin unisen pojan siirrän sitten pinnikseen. Ainakin tänään ja eilen toimi siten, että poika nukahti hieman nopeammin kuin aiemmin. Ehkä olen vain yrittänyt nukuttaa liian pirteää lasta? Pelkäsin niin kovin yliväsymystilaa, että laitoin virkeän pojan nukkumaan! Hulluutta? Kyllä ja oppimista. Katsotaan kuinka tämä uusi taktiikka lähtee toimimaan. Aiemmin poika sai valvoa n. 1,5 tuntia ennen uusia päiväunia ja nyt saattaa valvoa yli kaksikin tuntia.
Lueskelin vauvojen unesta ja tämän ikäisen (2,5kk) pitäisi kai keskimäärin nukkua joku 15-16 tuntia vuorokaudessa. Kirjanpitoni mukaan meidän poika nukkui sellaset 12-13 tuntia. Pääosan tästä kuitenkin yöaikaan, sentään. Pitääkin katsoa taas tarkemmin noita tunteja nyt kun päivällä valvomisaika on pidentynyt. Ainakin alustavasti näyttäisi nukkutunnit lisääntyneen… Ainakin päiväsaikaan. 😀 Ja ensi viikolla tilanne on varmaan taas aivan eri.