Lily

Maailma on kyllä kumma paikka

Maailma on kyllä kumma paikka
hanskimus

Kuusi viikkoa ja kolme päivää

Julkaisen tämän nyt, vaikka viikkoja onkin jo kaksi enemmän. Luulin, että olin jo julkaissut tän ja nyt huomasin, että oli edelleen luonnoksissa. Ehkä blogia ei pitäisi kirjoittaa ihan näin, mutta menköön. 😀 Alla siis pari viikkoa sitten kirjoitettua…

Mitä kaikkea muutamaan menneeseen viikkoon mahtuu?

  • Fyysistä kasvamista. Luihusta myyrästä on tullut aivan ihana, hieman pullea mutta sopusuhtainen vauva. <3
  • Ääntelyn lisääntymistä ja ”juttelua”.
  • Hymyjä ja paljon muitakin ilmeitä (kuten ”maailman surullisin poika” -ilme, jota joskus seuraa itku muttei läheskään aina).
  • Ilmavaivoja. 🙁 Onneksi taitavat nyt jo olla helpottamaan päin, pari viikko niiden kanssa on kärvistelty.
  • Kyyneleitä ja itkuisuutta. Viime viikko ja tämän viikon alku on olleet pahimmat. Lähinnä ilmavaivojen vuoksi nuo siis.
  • Näön tarkentumista ja katseen kohdistumisen kehittymistä. Poika tuijottaa tv:tä, jos se on auki. Täytyy vissiin alkaa rajoittaa omaakin katselua.
  • Pään kannattelun kehittyminen. Koittaa jo kovasti nostaa itsensä käsien varaan vatsamakuulla, mutta menestys on ollut vielä toistaiseksi heikkoa. Poika ei kovin kauan viihdy vatsallaan vaan lähinnä turhautuu, kun ei pääse liikkumaan siinä asennossa.
  • Häiriintyy tv:stä ja valoista päiväuniaikaan helpommin kuin aiemmin. Ennen nukuttiin päikyt pääasiassa sohvalla, nyt täytyy laittaa makuuhuoneeseen omaan petiin.
  • Säännöllisempään päivärytmiin opettelua. Toistaiseksi ei kovin hyvällä menestyksellä.
  • Tiheän imun kausi alkoi viime sunnuntaina. Edelleen syö tunnin välein tai heti päikkyjen päälle. Illat ovat yhtä tissittelyä. Milloinkohan tämä menee ohi..?
  • Ensimmäinen julkisella paikalla imetys neuvolalääkärikäynnin yhteydessä.
  • Yöt ovat muuttuneet hulinaksi. Nukkumaanmeno on aikastunut sinne 21-22 välille mutta herätyksiä on nyt kahden tunnin välein aiemman kolmen sijasta.

Ja varmaan on tosi paljon muutakin, mitä nyt en saa päähäni, koska univaje. Äidin jaksaminen on ollut koetuksella tuon yörytmin muuttumisen vuoksi ja myös noi itkuilut ovat olleet aika raskaita kestää. Onneksi nyt näyttäisi siltä, että itkut ovat vähenemään päin. EASY-rutiini on vähän unohtunut, kun alkoi tuo tiheä imuttelu. En oikein osaa siihenkään nyt suhtautua. Tekisi mieli antaa pojalle lisämaitoa joko pakkasesta tai korvikkeena, jotta rinnat (ja äiti) saisivat edes hetken levätä. Etenkin illat ovat aika raskaita ja pari päivää sitten annoinkin vähän pumppaamaani omaa maitoa. Tosin vaikutus taisi olla aika nolla tuohon tissittelyyn. Komean puklun sillä kyllä sai aikaiseksi. Siksipä olen toistaiseksi kestänyt tätäkin imetysvaihetta.

PS. Meinaan joka kerta kirjoittaa VAUVAN sijasta VAIVA. 😀

Perhe Lapset Vanhemmuus
hanskimus

Neuvolalääkärissä

Eilen keskiviikkona tavattiin pojan kanssa neuvolan lääkäri. Ikää pojalla tuolloin 6 viikkoa ja 1 päivä.

Poikaparan jouduin herättämään sikiunesta riisumalla hänet vaippasilleen ja siitäkös riemu repesi. Siis huuto. Poika huusi koko käynnin ajan eli noin parikymmentä minuuttia putkeen. Oli ilmeisesti nälkäinen ja kävinkin vielä neuvolan omahoitopisteellä imettämässä. Eka ”julkinen” imetyskin nyt sitten hoidettu. Ei se ollut edes niin paha, tosin paikalla ei ollut juurikaan muita ihmisiä. Jossain vilkkaamassa paikassa olisin varmasti mennyt vaikka vessaan piiloon.

Kaikki oli hyvin lääkärin mielestä. Puhuttiin vatsavaivoista ja lääkäri kehoitti vaihtamaan d-vitamiinit maitohappobakteerillisiin, kuten eilen terveydenhoitajakin. Voihan sitä kokeilla. Mutta en ihan jaksa uskoa, että ne vaivat johtuisi (vain) noista vitamiineista. Ehkä aluksi joo mutta sittenhän me alettiin käyttää niitä Cuplatoneja. No, ei auttanut vaan tuntuu, että huuto vain yltyi siitä. Nyt en ole enää tiistai-illan jälkeen antanut niitä Cuplatoneja ja arvatkaa, onko poika ollut HUOMATTAVASTI rauhallisempi. Voihan tää olla vain hetken vaihekin mutta en nyt kyllä näe mitään syytä antaa noita tippoja enää! Tänä aamuna tosin aloitettiin päivä huutokonsertilla. Sanon, että väsyttää kuunnella. On niin paha mieli toisen puolesta ja huoli kun ei oikein voi tehdä muuta kuin hieroa ja jumpata ja toivoa, että tulee pieru. (Plus että pelkään yli kaiken saavani vielä tinnituksen…) Olen jo karsinut omaakin ruokavaliota, jotta pojalla olisi parempi olo.

Paino, pituus ja pään ympärysmitta tsekattiin jo tiistaina terveydenhoitajalla. Alunperin aika oli keskiviikolle ennen lääkäriä mutta joutuivat siirtämään sen tiistaille. Typerää raahautua neuvolalle kahtena aamuna peräkkäin mutten jaksanut alkaa vaihtamaankaan aikaa ja tulipa tehtyä päivän ulkoilut heti alkuun.

Pituus 56,7 cm (+0,5 cm ed. käynnistä 22.1.)
Paino 4825 g (+280 g)
Pää 39,3 cm (+0,8 cm)

Tuntuu vähältä tuo kasvu mutta lääkäri sanoi, että kaikki on ok, kun ovat kuitenkin noususuunnassa. Taitaa kasvaa muutenkin aika lailla keskikäyrällä tuo poika. Meidän neuvolassa ei paljoa käyriä esitellä mutta netistähän noita löytyy, jos haluaisi enempi tutkia kasvun kehitystä. Mulle riittää tässä vaiheessa se, etteivät ammattilaiset ole huolissaan pojasta. Ja että lääkäri ei löytänyt muutenkaan huomautettavaa pojasta.

Eilen äitille väläytettiin ekan kerran oikein leveä hymy! <3 Sellainen suu auki nauruhymy ilman ääntä. En kestä, kun se oli niin hellusta! <3

Perhe Lapset