Tänään on laskettu aika, raskausviikko 40+0. Lapsi ei ole antanut merkkejä, että olisi tulossa ihan vähään aikaan. Tuskin vielä tänään saamme nähdä häntä. Joudumme siis edelleen tyytymään pelkkiin (editoimattomiin) masukuviin. En tosin tiedä vielä, postaanko pojasta kuvia nettiin. En itse asiassa tiedä, jatkanko tätä blogia synnytyksen jälkeen kovin pitkään. Todennäköisesti kyllä, mutta jonkinlainen facelift blogille täytynee tehdä siinä kohtaa. Nyt olen päivittänyt lähinnä omaksi iloksi ja päiväkirjakseni. On ollut kiva huomata, että aika moni on kiinnostunut mun jutuista ja käynyt kommentoimassakin. 🙂

Lapsikuvista vielä. Ehkä voisin postata sellaisia kuvia, joista ei voi tunnistaa poikaa. Mutta todennäköisesti kuvia pojasta tulee olemaan vähemmän kuin enemmän. Ollaan miehen kanssa vain vähän puhuttu tästä aiheesta mutta molemmat olemme olleet sitä mieltä, että lapsen kuvien postailu ei ole tarpeen.

Jee, ei arpia! Olen jotenkin todella helpottunut siitä, että nahka ei ole revennyt, vaikka tuskinpa ihan hirveästi jaksaisin surra, vaikka olisikin. Raskausarvet on vähän sellainen juttu, että niitä joko tulee tai sitten ei. Ja voi tulla mullekin vielä, mistä sen tietää. Napa on vielä kuopalla mutta tuosta reunastaan kyllä hieman koholla. On myös todella kipeä tuo navan alue ja ympärys. Ei kärsi koskea.

Neuvolassa sanoivat viimeksi, että yliaikaiskontrollit alkavat kymmenen päivää lasketun päivän jälkeen. Se tarkoittaisi meidän kohdalla jouluaattoa. Tuskinpa silloin kontrolloivat yhtään mitään, joten oletan että ajan saa joko ennen joulua tai sen jälkeen. En oikein osaa sanoa, mitä mieltä olen tästä ajankohdasta. Poika on varmaan joku erikoisuuden tavoittelija ja tahtoo syntyä samaan aikaan Jeesuksen kanssa. Tai sitten se on vain tullut äitiinsä ja jättää syntymänsäkin viime tipalle. Jotenkin toivoisi, että siinä tapauksessa menisi vallan tammikuun puolelle. Tuskin kuitenkaan antavat tämän tyypin niin kauan olla mahassa, johan se ehtisi kasvaakin kuusikiloiseksi…

Mietin kovasti tätä laskettua aikaa. Ei mulla kuitenkaan ole oikein mitään sanottavaa. Olen ollut jo pitkään varma, että ennen tätä päivää lapsi ei ainakaan synny. Ei mulla oikein vieläkään ole mikään kiire synnytykseen. Eilen illalla sain kauhean itkukohtauksen, kun mietin mitä tapahtuu, jos joudutaan hätäsektioon. Kuinka yksin mies joutuu jäämään siihen odottamaan ja kuinka mä olen taju kankaalla, kun mun ensimmäinen ja luultavasti ainoa lapsi saapuu maailmaan. Se olisi maailman ankeinta. Onneksi mun mies on ihanin ja lohdutti. <3 Luonnoksissa odottaa muuten synnytyspohdintateksti, joka täytynee kirjoittaa valmiiksi, jos vaikka omatkin ajatukset sillä hieman selkenisivät.

Laskettu aika. Keskiarvopäivä. Ihan tavallinen sunnuntai. Pesin jääkaapin.

Viime lauantaina totesin, että on aika pakata sairaalakassi, kun koko päivän oli menkkamaista jomotusta alaselässä ja hieman se kyllä mahankin puolella tuntui. Kassin pakkaaminen olikin hankalampi homma! Mitä kaikkea sitä sitten oikeasti tarvitsee?

Kassina toimii ihan tavan selkäreppu, joten kauheasti kamaa en aio mukaani roudata. Neuvolaterkkari myös sanoi, että omia vaatteita kannattaa ottaa mahdollisimman vähän. No, ainakin jotkut verkkarit otan, jos vaikka kyllästyy siihen sairaalakaapuun. Jos tulee vierailijoita, haluan myös näyttää enemmän ihmiseltä kuin potilaalta.

Sairaalakassissa tällä hetkellä

• Toilettipussi, jossa dödö, arkimeikit, huulirasva, nassurasvat ja meikinpoistoaine sekä hammasharja ja -tahna, sampoo + hoitoaine sekä hiusharja + pompuloita, bebanthenia.
• Imetysliivit ja kertakäyttöisiä liivinsuojia (10 kpl. Pikkulinnut kertoivat, ettei liivejä tule kuitenkaan pidettyä, koska tissit on niin kipeenä eikä maitokaan välttämättä ehdi sairaala-aikana nousta.)
• Vauvalle kotiintulovaatteet: body, pöksyt/ potkuhousut, sukat + tumput, lakki, nallehaalari. Bodeja ja pöksyjä on nyt kaksi settiä. En osannut päättää… Mietin vielä, ottaisinko ton body+housut yhdistelmän ja nallepuvun väliin jonkin potkupuvun. Kotiutumisen ajaksi lapsi laitetaan lämpöpussiin, joten hirveän montaa kerrosta ei varmaan kannata päälle pukea. Toisaalta on helpompi ottaa vaatetta auki/ pois päältä kuin lisätä kesken kaiken. Muutenkin on tosi vaikea valita, kun haluaisi, että pojalla on otain todella spessua yllä ekalla matkalla kotiin.
• Itselle sukkia, alushousuja, 2 toppia.
• Villasukat
• Siteitä
• Vehnätyyny supistuskipuja helpottamaan
• Pikkusyötävää (myslipatukoita, suklaata, pähkinöitä) ja pillimehuja

Sairaalakassiin tulossa vielä

• Sisäkengät (Kätilöopistolta ei kuulemma saa, pärjään tarvittaessa sukkasillanikin toki)
• Toilettipussiin suihkusaippuaa. (Otan johonkin pikkupurkkiin vähän mukaan. Muutkin pesujutut on matkakokoisia.)
• Lökäpöksyt/ verkkarit (jos ei huvitakaan olla koko ajan sairaalakaavussa ja mahdollisesti kotimatkalle)
• Kamera ja laturi
• Miehelle vaihtoalusvaatteet ja t-paita varmuuden vuoksi. (Työkaveri kertoi tarinan, jonka perusteella nämä on hyvä olla olemassa. Toki voisi mies ottaa omat kamansa itsekin. Katsotaan, miten reppuun mahtuu.)
• Puhelimen laturi
• Vauvalle potkupuku (?)
• Omat kotiutumisvaatteet (huppari ja mukavat pöksyt, jotka voi olla nuo aiemmin mainitut verkkarit)

Käsilaukussa jatkuvasti mukana

• Puhelin
• Neuvolakortti (tärkein!)
• Vesipullo

Kaipa noilla pärjää sen pari päivää. Saattaa olla paljon turhaakin mukana mutta noista kaikki ovat itselleni loogisia valintoja. Käyttää sitten, jos käyttää. Tabletin saatan lisäksi ottaa tylsiä hetkiä varten mutta luulen, että pärjään puhelimellakin. Tylsien hetkien luulisi tossa tilanteessa olevan aika vähissä. 😉