Neuvolan lääkäri oli tänään, raskausviikkoja on nyt 35+4. (Huh, enää niin vähän aikaa H-hetkeen!)

Verenpaine oli 11280 eli hieman enemmän mitä tähän mennessä on ollut. Toivotaan, ettei tuosta lähde nousemaan, koska pissassa proteiini oli +1. Lääkäri tosin kuittasi sen puutteellisella alapesulla. Ei ole turvotusta eikä toi verenpainekaan mikään korkea ole, joten huoli sinänsä pieni. Olisin tietty voinu nappaa niitä testitikkuja mukaani ja testailla silloin tällöin kotonakin mutta enpä sitten muistanut. Raskausmyrkytys varmaan kuittaisikin vaivasaldon kerralla… Vaan eipä tuota etukäteen kannata murehtia. Katsotaan tilanne taas 25. päivä, kun on neuvolakäynti.

Muita arvoja:

Paino: 67,7 kg (+2,9 kg & 580 g/vko edellisestä käynnistä. Alusta saakka +11,5kg.)
Sikiön syke: 130-140
SF-mitta: 32 cm
Sikiön asento: Pää alaspäin muttei ole kiinnittynyt. Jalat viuhtoi vähän missä sattuu vielä eli lapsi on hieman kallellaan vielä. Kunhan ei kääntyisi enää perä menosuuntaan.
Sisätutkimus: Kohdunsuu pehmeä, pituus 2,5 cm. Sattui muuten älyttömästi toi sisätutkimus! Mitenkä sitä työntää tuolta ihmisen ulos kun pari naisellista sormeakin tekee jo pahaa? Joku lievä hiivatulehdus ilmeisesti on päällä, pitää hakea siihen kuuri. Erikoista, miten en ole itse mitään huomannut.

Lääkäri ei antanut mitään kokoarviota vauvasta, mutta on kuulemma normaalin kokoinen. Näillä viikoilla se tarkoittaa googlettelun mukaan keskimäärin 2500 grammaista tai vähän yli.

Ja muuten! Tällä kertaa myös ultrattiin, kun lääkäri halusi varmistaa sikiön asennon. Miksiköhän viime lääkärikerralla ei voitu ultrata, kun sydänääniä ei silloin löytynyt? Kauhean pelon saattelemana piti lähteä sairaalaan tekemään uä-tutkimus, vaikka saman (=sydämen sykkeen näkeminen) olisi selvittänyt tolla neuvolan ultrausmasiinallakin. No, mitäpä menneitä muistelemaan, kun kaikki on kerran hyvin nyt. Oli kyllä ihana nähdä pikkuinen taas. Siellä se makoili ja hieroskeli otsaansa. <3

* * *

Maanantaina oltiin muuten tutusmiskäynnillä Kätilöopistolla. Itselle ainakin oli hyödyllinen tuo käynti. Enää ei sairaalakaan tunnu niin pelottavalta paikalta eikä kivunlievityskeinot yhtä epäilyttäviltä. Kierrokseen kuului hetki ryhmässä juttelua kätilön kanssa. Käytiin läpi synnytyksen alkua ja kotona kärvistelyä ja ohjeita sairaalaan lähtemiselle. Tutustuttiin synnytyshuoneeseen, jossa yksi tuleva isä sai niskaansa akvarakkulan kokeilumielessä. Ei kuulemma sattunut yhtään, mutta itse olen kyllä kuullut muuta noista rakkuloista. Myös ilokaasua olisi saanut kokeilla. Se olisi voinut olla mielenkiintoista, mutta kun kukaan muukaan ei innostunut niin en sitten yksinäni kehdannut. Osastohuoneissa nyt ei paljoa ollut näkemistä. Perhehuone olisi kiva, mutta ovat kuulemma kiven alla. Aika monet munkin tuttavista niissä tuntuu kuitenkin majailleen synnytyksen jälkeen, joten toivoa ei kannattane heittää ihan helpolla. Joulukuu on sentään hiljaisin synnytyskuukausi, joten siinä mielessä hyvät tsänssit päästä perhehuoneeseen.