Aaaah, ihan kevätpäivä tänään Helsingissä. <3 Pahanilman Iltalehti uhkailee takatalvella ja kaksinumeroisilla pakkaslukemilla mutta toivon silti, ettei niitä tulisi. Ihanaihana kevät. Melkein ihanempaa kuin kevät on ikinä ollut. Viime vuonna tähän aikaan olin lievästi masentunut ja erittäin stressaantunut. Nyt otan töissä chillisti ja nautin pienistä onnenhetkistä. Opettelen pikkuhiljaa nauttimaan asioista, joita mulla jo on sen sijaan, että kaipaisin kaikkea, mitä ei ole. Opettelen myös menemään kohti niitä asioita, joista unelmoin.

Tästä oikein sulavaa aasinsiltaa pitkin päästäänkin taas näihin meidän perheenperustamissuunnitelmiin. Laskeskelin, että mikäli melko säännöllinen kiertoni ei nyt yhtäkkiä petä täysin, meillä olisi kärsimysviikolla odotettavissa melkoiset peitonheilutusfestarit. Pääsiäisenä ollaan menossa mökkeilemään kaveriporukalla ja nyt mietityttää, ettei varmaan ainakaan auta tätä vauva-asiaa istua neljää päivää juoruilemassa ja lipittelemässä viinejä heti mahdollisen ovulaation jälkeen. Hmm…

Pitänee keksiä jotain huijauksia, kuten alkoholitonta olutta (ja repiä etiketit irti) tai olematon antibioottikuuri. Tuossa vaiheessa lasillinen tai kaksi ei ehkä maailmaa kaada mutta en tahtoisi riskeeratakaan. En myöskään tahtoisi vielä noin aikasessa vaiheessa kertoa muille mökkireissuun osallistuville yrityksestä, vaikka varmasti jokainen olisi vain iloinen ja ymmärtäisi. Tai sitten ei. En oikeastaan osaa yhtään sanoa. Oikeasti tahtoisin kertoa vain yhdelle niistä kymmenestä ihmisestä mutta pelkään, että joutuu samalla kertomaan kaikille. Teen tästä ihan turhaan itselleni hankalaa, mutta jotenkin olisi helpompaa, jos tietäisi jo etukäteen, kuinka toimia.

Kuinka te muut olette oikein hoitaneet tällaiset tilanteet? Oletteko sanoneet suoraan, että yritys on meneillään ja siksi on korkki kiinni?

Toisaalta. Nyt kun sen tuohon noin kirjoitti, ei ajatus kuulosta enää yhtään tyhmältä. Miksei voisi noin sanoa? Ehkä eniten siksi, että pelottaa, jos se yritys ei autakaan mitään. Sitten kun ei mitään tapahdukaan ja ihmiset alkavat kysellä, mites teidän projekti etenee. Samalla, kun mietin näitä asioita, harmittaa ettei ole sellaista ystävää, jolle jo yrittämisestä voisi hehkuttaa. Osittain siksi tämä blogikin on perustettu, että olisi edes joku jolle puhua. Onneksi mulla on ihana mies, jolla varmasti on tähänkin jokin vastaus, kunhan pääsen ensin avautumaan asiasta.