Imetyksestä ja muusta vauvan ruokailusta
Jossain 2,5 kuukauden kohdalla huomasin, että imettäminen on muuttunut suht iisiksi puuhaksi. Se tapahtuu jotakuinkin säännöllisin väliajoin ja kestää tietyn ajan. Alkukankeudet oli vihdoin voitettu ja kroppa löytänyt tasapainon maitomäärässä. Maidonkerääjiä, tissiliivinsuojuoksia tai muitakaan härpäkkeitä ei tarvinnut enää. Imetys alkoi tuntua ihan kivalta jopa. Toki edelleen tulee hetkiä, kun en jaksaisi yhtään ja tulee rintaraivareita tai huonoja imuotteita mutta ei mitään isompaa.
Poika kasvaa hyvin rintamaidolla. Ollaan välillä annettu pullosta joko mun pumppaamaa maitoa tai sitten ihan korviketta, jos olen ollut poissa paikalta tai jos ollaan kuviteltu, että lisämaito auttaisi pidentämään/ parantamaan yöunia. Auttoihan se hetken, itse asiassa, mutta jätettiin lopulta iltamaito pois, koska yöt muuttuivat uudestaan hulinaksi. Turhaan ei viitsi korviketta antaa. Nyt olen ottanut tavoitteeksi syöttää joka kerta pojan kunnolla täyteen, jotta hänen ei tarvitsisi herätä ”välipaloille”. Öisin tämä on raskasta, koska pitää itse nousta ylös ja vahtia, että poika syö eikä lussuttele muuten vain. Poju on nyt neljä kuukautta vanha ja herää edelleen sen 2-3 tunnin välein. Eka unipätkä saattaa olla pidempi, kerran se oli kuusi tuntia mutta vain tuon yhden kerran.
Koska poika syö myös oikeastaan joka kerta herätessään, olen saanut kuulla kyllästymiseen asti, kuinka sillä on nälkä ja että kyllä nyt jo pitäisi aloittaa iltavellit ja soseet ja kaikki. Tästä mulle taas tulee vastareaktio, lapsellinen ja kiukutteleva ”enpäs anna vaan tahdon täysimettää sinne kuuteen kuukauteen!”. Samalla myös alan epäillä itseäni ja tissejäni, että mitä jos oikeasti pidänkin pojan nälässä… Vaikka eihän se niin mene, muutenhan poika itkisi nälkäänsä myös päivällä eikä painokaan nousisi. Päivisin ruokailuvälit ovat 3-4 tuntia, joten taitaa olla enemmänkin tapaheräilyä tuo yöhulinointi.
Tästä päästäänkin eiliseen tapaukseen, josta olen edelleen aivan pöyristynyt. Poika jäi vanhempieni hoteisiin siksi aikaa, kun kävimme saattamassa mieheni isoisän haudan lepoon. Ohjeistin lähtiessä, että seuraavan syötön voi hoitaa kello sen ja sen välillä tai kun herää päiväunilta ja määrä olisi maksimissaan tuollaisen Aventin pikkupullon verran eli 125 milliä, minkä jälkeen seuraava syöttö aikaisintaan kolmen tunnin päästä tai jos poika ruokaa vaatii aiemmin. Itsehän en tiedä, minkä verran poika tissistä yhdellä kerralla syö, mutta tuota enempää ei olla yleensä koskaan annettu ja hyvin on pärjännyt. Muistaakseni Imetyksen tuen mukaan maidonsaanti rintaruokituilla lapsilla on keskimäärin noin 30 ml/tunti, joten 125 millillä pitäisikin pärjätä jo aika pitkään. Mitä meidän mutsi tekee? Syöttää pojalle koko 200 ml:n tötsän korviketta kerralla ja olisi kuulemma mennyt enempikin! Oli tämän jälkeen nukkunut yli kahden tunnin päiväunet ja syönyt sen jälkeen taas pullollisen korviketta. Kiitos tämän ylisyötön (?) poika heräsi viime yönä viisi kertaa syömään ja oli joka kerta nälkäinen kuin susi! Ottaa vieläkin niin paljon päähän, etten pysty edes ajattelemaan koko asiaa neutraalisti saati sanomaan äidilleni, että hän tekin väärin kun ohitti mun ohjeeni. En tietenkään tarkoita, että poikaa olisi nälässä pitänyt pitää, mutta kertasyönniksi tuo määrä on meidän rintaruokitulle pojalle yksinkertaisesti liian suuri. Näen äitini keskiviikkona, ehkä siihen mennessä olen jo rauhoittunut sen verran, että osaan puhua hänelle tästä asiallisesti ja kimpaantumatta. Ärsyttää aivan tajuttomasti. Tämä on vielä pieni asia siihen verrattuna, miten joskus myöhemmin saan varmaan kynsin hampain pitää kiinni esimerkiksi sokerittomuudesta.
Aloitellaan soseita varmastikin jo toukokuun aikana, en ole missään vaiheessa tosissani tähdännyt siihen kuuden kuukauden täysimetykseen. En silti usko, kuten useimmat lähipiirini henkilöt tuntuvat tekevän, että soseiden aloitus auttaisi noihin öihin yhtään mitään. Ainakaan heti ekojen viikkojen aikana ja sittenhän voi jo moni muukin asia unia parantaa, jos ovat parantuakseen. Plussaa toki, jos auttaa, alkaa meinaan itelläkin jo nuppi hajota noihin heräilyihin. Huomenna on neuvola, jossa ajattelin tästä ruokahommastakin keskustella.
