Seitsemän kuukautta ihanuutta

Kesä-heinäkuun aikana on tapahtunut aivan valtava määrä kehitystä. Poika nousee jo tukea vasten seisomaan ja tepsuttelee sohvan reunasta kiinni pitäen edes takaisin. Liikkuu ryömimällä, välillä edelleen hakee konttausasentoa muttei konttaa vieläkään. Oletan koko konttausvaiheen jäävän välistä mutta saa nyt nähdä. Syöttötuolissa ja rattaissa istuu jo oikein hyvin mutta itse ei lattialla hakeudu istumaan eikä pysy asennossa, jos koittaa jättää itsekseen. Mutta kelläpä istumiseen olisikaan aikaa, kun osaa seisoa. Ehtiihän tuo vielä elämänsä aikana istua ihan tarpeeksi.

Liikkumisen lisääntyessä äidin aika jää vähiin. Enää ei voi jättää toista puuhamatolle, jotta ehtisi juoda kupin aamukahvia ja esimerkiksi päivittää blogia. Päiväunet on sentään vähän paremmat nykyisin. Pikkuhilja alkaa vaikuttaa siltä, että rytmi on muuttumassa kolmista unista kaksiin. Kerran jo tosissani kokeilinkin sitä, mutta kokeilua taisi kestää kolme päivää. 

Kaksi hammastakin pojalla jo on. Työn ja tuskan takana olivat, voi kumpa seuraavat olisi jo helpompia. Merkkejä (kuolaa, jäytämistä, selittämätöntä äninää) uusista helmistä on jo nähty. Syöty on marjoja, hedelmiä, juureksia ja muita kasviksia, lihoja ja viljoja. Enimmäkseen itse väsäilen pöperöt pojalle. Pelottaa, mitä hänen ravitsemukselleen tapahtuu siinä vaiheessa, kun aletaan syödä koko perhe samaa ruokaa. Ehkäpä siihen mennessä opin tekemään enempi ruokaa itsellekin. Imetys jatkuu edelleen. Viime viikonloppuna sain ensimmäisen lievästi ihmettelevän tiedustelun siitä, kuinka pitkään ajattelin vielä imettää. En ole päättänyt. Tavallaan voisin lopettaa jo nyt mutta toisaalta, miksei jatkaisi sinne vuoden ikään asti, kun homma nyt sujuu melko kivasti. Tuskin kuitenkaan sen pidempään. 

Tämä kesä on aivan huimaa aikaa. Ihana katsoa, kun toinen oppii päivittäin jotain uutta, juttelee ja ottaa kontaktia aivan eri tavalla kuin ennen. Varmaan jokainen äiti sanoo omastaan näin, mutta mun mielestä tuo on kyllä maailman suloisin poika. <3