Synnytyspohdintaa

HUS:n Vauvamatkalla – Opas odottajalle sivustolla on erilaisia pohdittavia kysymyksiä liittyen synnytykseen sekä lomake, jonka voi täyttää ja tulostaa mukaan synnytykseen. On mulla jo jonkin aikaa ollutkin ruutupaperille luonnosteltuna vähän toiveita synnytykseen liittyen, mutta se paperi taisi kadota jonkun käsilaukun uumeniin jo ajat sitten… Alla HUS:n sivuilta kopsattuja kysymyksiä ja mun vastaukset niihin sekä lopussa synnytykseen liittyviä toiveita, joita aiemmin (muistaakseni) kirjasin siihen ruutupaperiin.

• Mitä odotat synnytykseltä? Millaisia ajatuksia synnytys sinussa herättää?
  En osaa odottaa varsinaisesti mitään, paitsi lopputulosta eli vauvaa. Toki synnytyksen ajattelu saa jännittämään ja välillä vähän pelottaakin. Tapahtumana se on jotenkin niin erikoinen ja raju. Vielä olen kuitenkin aika rentona ja koko ajan vain enemmän intona asiasta. Olen pyrkinyt miettimään erilaisia synnytyksiä omalle kohdalle ja tehnyt sillä tavalla mentaalista valmistautumista. Toivottavasti synnytys alkaa vesien menolla, koska pelkään, etten muuten tajua synnytyksen alkaneen. Mahdolliseen sektioon joutuminen hieman pelottaa. Tahtoisin ponnistaa jakkaralla.
• Kenet haluat mukaan synnytykseesi? Kuka pystyy tukemaan sinua parhaiten synnytyksen aikana?
  No miehen haluan tietty mukaan. Hän ei ehkä ole paras tukemaan, kun on itsekin ensikertalainen. Oikeasti mua vähän jännittää, ettei se menetä hermojaan, jos alan skitsoilla sille kipupaniikkivihoissani. Mutta ei tässä maailmassa rehellisesti sanottuna muita ole, ketä tahtoisin mukaan. Jos jostain syystä kävisi niin, ettei miehen ole mahdollista olla mukana, ottaisin varmaan äitini mukaan.
• Millaista kipua olet elämäsi varrella kokenut? Millainen on suhteesi kipuun?
  Aiemmin olen herkästi syönyt kipulääkkeitä, jos jotain paikkaa jomottaa. En ole kauhean kovia kipuja joutunut kokemaan, joten sen puolesta kyllä vähän jänskättää, miten noita synnytyskipuja kestää. Pitäisi varmaan tehdä jotain mielikuva- ja rentoutusharjoituksia etukäteen, mutta jotenkinen sellainen ei tunnu mun jutulta. 
• Miten toivot, että synnytyskipuasi lievitetään? Pohdi myös, mitä voit itse tehdä kipua lievittääksesi.
  Olen hankkinut vehnätyynyn, jolla ajattelin lievittää kipuja kotona ja sairaalassakin. Kotona ajattelin myös suihkutella ja käyttää mahdollisuuksien mukaan jumppapalloa. Mies saa hieroa selkää.
  Kunhan tositoimiin joudutaan, tahdon kyllä mömmöjä. Epiduraalia (ja vaihtoehtoisesti spinaalia) olen miettinyt, kun se ajatus siitä neulasta selkärangasta on vaan liian kuumottava, että mitä jos en pystykään. Mutta ehkä kivut on sitten jo niin kovat, ettei tuollaista tule enää ajatelleeksi. Toivottavasti noin. Ilokaasusta olen kuullut hyviä ja huonoja kokemuksia. Kätilö sanoi sairaalaan tutustuessamme, ettei se mitään kipua poista vaan tekee vain olon sellaiseksi, ettei kipu haittaa. Hehheee, kuulostaa siis aivan turhanpäiväiseltä. Tosin jotkut ovat kyllä sitäkin ainetta kehuneet kovasti. Todennäköisesti olen valmis kokeilemaan ihan mitä vain, kunhan ei satu enää. En todellakaan ole menossa luomusynnyttämään.
• Millaiset asiat auttavat sinua rentoutumaan? Mitkä luovat turvallisuuden tunnetta?
  Syvään hengittely on aina auttanut rentoutumisessa. Mies lähellä silittämässä selkää/kättä/ihan mitä vain muuta paitsi päätä (en oikein tykkää, että mun hiuksiin kosketaan.. outo juttu joo, tiedän.) Pitänee vielä miettiä näitä rentoutumisjuttuja enemmän. Koitin jo viime viikolla kirjastossa katsella jotain rentoutus-cd:itä mutta ei siellä oikein ollut sopivia. En tiedä, olisko se muutenkaan mun juttu sellasia kuunnella.
• Mitä synnytykseen tuleva tukihenkilö odottaa synnytykseltä? Millaisia ajatuksia synnytys hänessä herättää?
  Eipä tuo mies ole pahemmin asiasta puhunut. Ainakaan hän ei halua katkaista napanuoraa!
• Miten synnytyksessä mukana oleva tukihenkilö voi auttaa sinua? Mitä odotat häneltä synnytyksen aikana? Miten hän reagoi sinun kipuusi?
  Olemalla siinä lähellä, hieromalla selkää ja tukemalla liikkumista supistusten aikana/ välissä. Toivon myös, että mies pitää mun puolia, jos oon itse niin kivuissa tai kamoissa, etten siihen itse kunnolla kykene. Ja pysyttelee tiukasti yläpään puolella! Tuolla aiemmin jo sanoinkin, että mietityttää hieman se mieheni kyky vastaanottaa kipukiukuttelujani. Pitääkin vielä keskustella asiasta hänen kanssaan.
• Millaista tukea odotat synnytystä hoitavalta kätilöltä?
  Tsemppausta, positiivisuutta ja yksilöllistä huomioon ottamista. Hän saa myös ehdottaa erilaisia vaihtoehtoja liittyen kivunlievitykseen ja synnytysasentoihin jne. Kauheinta olisi saada synnytykseen joku työhönsä täysin rutinoitunut, mun kanssa aivan eri aaltopituudella oleva henkilö, joka tahtoo vain hoitaa asiat mahdollisimman pian alta pois.
• Millaisia toivoisit ensihetkien vauvan kanssa olevan?
  No maagisia tietty! En todellakaan osaa sanoa. Tietenkin sitä toivoo, että kaikki menee hyvin ja saan vauvan heti syliini.
• Onko sinulla kokemusta pienistä vauvoista? Millaista ohjausta ja tukea toivot lapsivuodeosastolla?
  Ei ole juurikaan kokemusta. Siksi olisinkin toivonut jo perhevalmennuksen ”vauvan hoito”-osiossa hieman yksityiskohtaisempia ohjeita ja ehkä jopa käytännön harjoituksia (nukeilla tms) lapsen käsittelyyn ja muuhun. Kai ne siellä synnärillä sitten näyttävät, kuinka vauvasta pidetään kiinni ja miten vaippa laitetaan, kuinka vauva pestään ja tietty on vielä se imetys. Pahuuden imetys, joka ei tunnu oikein kellään sujuvan! Olen jostain syystä törmännyt viime aikoina pelkkiin epäonnistumisiin ja vaikeuksiin ja siksipä itsekin alkaa olla epävarma tuosta imettämisestä. Toivon todella, että se lähtee sujumaan ja siihen myös haluan sitä tukea!

Synnytystoivelista

• Tahtoisin ponistaa jakkaralla.
• En tahdo episiotomiaa. Jos se on aivan välttämätön, tahdon että asiasta keskustellaan ensin kanssani ja alue puudutetaan. (Olen kuullut jo liian monta tarinaa, jossa väliliha on leikattu synnyttäjälle mitään sanomatta ja oletettu aiemmin annettujen puudutteiden, kuten epiduraalin, vaikuttavan.)
• Toivon, että päästään synnytyksen jälkeen perhehuoneeseen.
• Oikeastaan ainoa, mitä toivon todella on se, että synnytys käynnistyy itsestään eikä tarvitsisi lääkkeellistä käynnistystä. Kipulääkkeisiin ja puudutteisiin suhtaudun positiivisesti mutta synnytyksen käynnistämiseen ja vauhdittamiseen liittyviin hormoneihin suhtautuminen on epäilevä. Pyrin muutenkin välttämään ylimääräisten hormonien käyttöä, joten tässäkin tilanteessa tahtoisin niitä vältellä. Jos käynnistykseen joudutaan, toivon sen onnistuvan mekaanisin keinoin, balongilla ja kalvojen puhkaisulla.

Eilen ja tänään on ollut niitä menkkajomotuksia enenevissä määrin. Äsken jomotus tuntui ekan kerran myös vatsan puolella ja selän puolen jomotus tuntui kovempana kuin aiemmin. Edistystäkö? Jee!