Työpaikka ja raskaus -ahdistusta
Tunnen itseni hieman roistoksi. Kävin tänään allekirjoittamassa uuden työsopparin määräaikaiseen pestiin toiselle osastolle meidän firmassa. Työ on äitiyslomasijaisuus ja kestää siihen saakka, kunnes edellinen tyyppi tulee takaisin. Varsinaiset vanhempainvapaat (tai miksikä niitä kuuluu kutsua) hänellä käsittääkseni loppuvat loppusyksystä mutta varmuudellahan ei voi sanoa, tuleeko henkilö vielä silloin takaisin. Sitten pitäisikin jo ite olla jäämässä pois töistä.
Tuleva esimies kyseli, onko mulla jotain sanottavaa näistä siirtymisasioista. Ei mulla ollut, vaikka mietin koko ajan, pitäisikö mun sanoa, että jään tod näk itsekin pois töistä viimeistään marraskuussa. Apua. Teinkö pahasti? En tahdo puhua vauvasta töissä ennen kuin tiedän, että ensinnäkin mahassa on joku ja että sillä on kaikki hyvin.
Työsopparissa lukee nyt, että palaan vanhaan duuniini, kun tämä edellinen loppuu. Sinänsä hyvä, ettei ole pelkästään määräaikainen sopimus. Sellaista en tosin olisi allekirjoittanutkaan. Meidän työnantaja on kyllä siitä reilu, että jos heille joku ongelma tästä kehkeytyy, päästään varmasti yhteisymmärrykseen tavalla tai toisella. Ehkä juuri siksikin on vähän huono omatunto tästä. Meidän duuni on oikein hyvä paikka olla töissä. Sitä tahtoisi olla reilu puolin toisin, nyt tuntuu että kusetan niitä. Vaikka eihän mulla ole mitään velvollisuutta raskaudesta vielä puhua.
Viime viikolla isommalla porukalla tuli puhetta ihmisistä, jotka ovat jossain vaiheessa jäämässä äitiyslomalle. Pomo luetteli vaikka kuinka monta tyyppiä ja jäi sitten miettimään, olikohan joku vielä… Viheltelin hiljaa mielessäni ja käänsin katseeni pois, ettei valehtelu näkyisi naamasta kun vastaan, ettei mulla ainakaan tule muita mieleen.
Uudet työtehtävät sinällään ovat jännittäviä siinä mielessä, ettei mulla ole niihin mitään koulutusta mutta kaikki osapuolet ovat luottavaisia, että tekemällä oppii. Ei mulla ollut tähän varsinaiseen tehtäväänkään mitään koulutusta, joten siitä puolesta en oikein jaksa ollakaan huolissani. Lisäksi pääosa tehtävistä ovat ainakin jollain tasolla tuttuja vanhan työnkuvan puolesta, joten ihan järisyttävä muutos ei ole kyseessä. Pääsenpä vaikuttamaan entistä enemmän. Palkkakin nousee ja vaativuusluokka. Lisäksi saan työsuhdepuhelimen! Whuppii. Tunnen itseni ihan aikuiseksi jo. 😀 Huh, pitää vain muistaa pitää pää kylmänä eikä antautua pelkälle työnteolle mutta sen luulisin olevan helppoa, kun kesä on tulossa (rauhallisempaa projektirintamalla) ja syksyllä tulee varmaan jo luonnostaan hidastaminen ja rauhoittuminen.