Unikoulu – osa 2, viikko 1
Eka viikko unikoulua/ yösyömisten lopettamista takana ja tilanne on hieman jäänyt junnaamaan paikoilleen. Syöminen ei ole enää ongelma, se saatiin kitkettyä parissa yössä pois. Heräämisiä on silti edelleen useita per yö. Monesti käy niin, että poika herää, nousee seisomaan ja alkaa itkeä. Kun menen luokse, silitän hieman selästä ja ehkä sanon, että kaikki hyvin ja nyt nukutaan. Poika asettuu jo melkeinpä heti takaisin makuulle. Silti, kun tätä joutuu toistamaan viisi kertaa yössä, tuntuu se hieman turhauttavalta.
Unikoulun virallisena ekana yönä herätyksiä oli kolme plus pari vinkaisua, joista poika selvisi itsekseen. Puoli yhden aikaan oltiin hereillä vartin verran, mutta puoli kolmelta kestää jo 50 minuuttia saada poika takaisin unille. Seuraavana yönä herätyksiä on neljä mutta pisimmät herätykset kestävät enää seitsemisen minuuttia. Mikä voitonriemu!
Kolmas yö on raskas, kun silloin herätään viisi kertaa ja joka kerta kestää aikaa saada poika takaisin unten maille. Viiden aikaan poika alkaa selvästi olla jo nälkäinen, mutta pidän pääni, ettei saa rintaa ennen kello kuutta ja saan kuin saankin pojan nukkumaan puoli kahdeksaan! Torstaina poika nukkui sitten vain yhdet päiväunet ja oli illalla todella väsynyt, joten unikoulun neljäs yö alkaa jo 19:50. Yö oli melko levoton, poju heräsi neljästi mutta pari kertaa rauhoittuu itsekseen ilman luokse menemistä. Voitontanssit tässä välissä! Aamusyöttö oli jo 5:50, koska ajattelin sen olevan tarpeeksi lähellä kuutta ja edellisiltana iltapala syötiin sen verran aikaisin. Syötön jälkeen laitan pojan pinnasänkyyn silmät avoimina ja painun takas pehkuihin. Kuuntelen hetken, kun poika kääntelee kylkeä ja nukahtaa! Ennen kuulumatonta! Nukutaan sinä aamuna yli kahdeksaan.
Viidentenä yönä herää enää kolmasti. Sorrun antamaan aamusyötön jo puoli kuusi. Nukutaan vielä puoli kahdeksaan sen jälkeen. Kuudes yö on taas yhtä hyppyytystä. Neljä kertaa käyn silittämässä. Noustaan jo puoli seitsemältä aamusyötölle ja tällä kertaa teen sen olohuoneessa, kun yleensä otan viereen vielä torkkumaan. Mies nousee kahdeksan maissa, jolloin karkaan takaisin makuuhuoneeseen ja nukun puoli yhteentoista. Tekee hyvää, vaikka siitä jääkin oudon laiska olo.
Viikon viimeinen yö osuu viikonlopulle. Mies lupaa hoitaa silitykset ainakin kello kolmeen asti. Parempi kai sekin kuin ei mitään. Tulpat päähän ja seuraavan kerran heräänkin vasta neljältä, jolloin mies suostuttelee mut nousemaan. Pari kertaa oli kuulemma antanut tuttia pojalle. Itse nousen neljän jälkeen vielä puoli kuusi ja kymmentä vaille kuusi. Puoli seitsemältä otan pojan viereeni mutta unta ei riitä enää ja noustaan jo seitsemän maissa.
En varsinaisesti odottanut ihmeitä tämän unikoulun kanssa. Oletin kuitenkin, että heräily vähenisi, kun ei saa tissiä. No, ehkä joku päivä. Kakkosviikon tavoitteena on vähentää silittelyt minimiin ja ajoittaa iltapalahetki siten, että poika myös söisi sen. Jos vaikka oikeasti saisi venytettyä aamut sinne kello kuuden paremmalle puolelle.