Unikoulupäiväkirjat, osa 2
Unikoulun toinen yö. En oikein tiedä, mitä olen tekemässä. Illalla on niin kuuma, että pelkkä paikoillaan makoilukin hikoiluttaa. Pinna kiristyy iltatoimien aikana, kun poika painii vastaan vaipan kanssa eikä suostu syömään iltapuuroa. Koitan saada imemään mahdollisimman ison satsin maitoa. Pelottaa, etten pysty tähän, jos yöstä tulee vaikea.
Pojan nukkumaanmenokin on hankala. Kestää melkein tunnin, kun yleensä homma on ohi korkeintaan parissakymmenessä minuutissa. Lopulta nukutan hänet rinnalle ja tunnen epäonnistuneeni jo nyt. Olen antanut itselle luvan olla epätäydellinen ja lisäksi antanut itseni ymmärtää, ettei äidinmaito ole hampaille niin hirveä juttu, jos hampaat on pesty hyvin, mutta silti on surkea fiilis. No, ainakin saan pojan nukkumaan. Kello on 20:47. Itse menen sänkyyn noin tunnin päästä tuosta. Weekend-festivaali pauhaa viiden kilometrin päässä kotoa ja tuntuu kuin olisivat naapurissa.
Ensimmäinen herätys tapahtuu vasta 1:35. Hetken jo luulen pojan nukahtavan itse uudestaan mutta sitten hän kuitenkin nousee ylös ja alkaa itkeä. Lasken pojan makuulle, mutta en ehdi edes ohjentaa kättä kohti tuttia, kun toinen on jo taas pystyssä. Nostan syliin hetkeksi. Itku ei lopu vaan jatkuu tasaisena ikuisuudelta tuntuvan ajan. Annan vettä pullosta. Heijaan poikaa sylissä, kunnes hän hiljenee ja hengitys hieman tasaantuu. Sitten asetan hänet pinnasänkyyn, johon jää vihdoin makaamaan. Kello on 1:47. Poika hakee vielä muutaman minuutin ajan hyvää asentoa mutta nukahtaa sitten. Ihmettelen, kuinka vajaa vartti voi tuntua niin pitkältä ajalta. Samalla myös taputtelen itseäni selkään, ettei tällä kertaa oltu tuon pidempään hereillä.
Seuraavan kerran havahdun kello 4:19 (vasta!), kun poika pyöriin sängyssään. Päätän, etten nouse ennen kuin itku alkaa mutta sepä ei ala ollenkaan! Poika nukahtaa noin 10 minuutin pyöriskelyn jälkeen. En voi uskoa tätä! Vaivun takaisin levottomiin uniin.
Viimeinen herätys onkin jo 5:23. Poika seisoo taas sängyssään ja itkee. Otan viereen ja imetän. Poika meinaa nukahtaa viereen, mutta havahtuu kun yritän siirtää takaisin omaan petiinsä. Sen jälkeen hän ei enää suostukaan nukkumaan, joten nousemme ylös 6:20 ja aloitamme aamun vähän liian aikaisin.
Aikaisesta herätyksestä huolimatta olen tyytyväinen. Vain kaksi herätystä, joista toinen ei edes varsinaisesti ollut herätys. Alan kuitenkin miettiä, pitäisikö antaa rintaa vasta myöhemmin. Nythän olen pitänyt rajana kello viittä, mutta jos sen vuoksi aamu alkaa aikaisin, voisin siirtää sitä ainakin tunnilla eteenpäin. Aamu myöskin meni aivan kauheassa tissimaratonissa, poika vallan roikkui rinnalla ja kun sitten puoli seitsemän jälkeen koitin syöttää aamupuuron, ei se kelvannut. Ehkä ensin puuro ja sitten vasta maitoa? Hirveästi muuttujia tässä nukkumis-syömisrytmihommassa. Tuntuu hankalalta.