Unikoulupäiväkirjat, osa 4

Saa nähdä, kuinka moniosaiseksi nämä unikoulupäiväkirjat lopulta muodostuvat. Neljäs yö on nyt takana. Sunnuntai-ilta oli siitä erilainen, että mies tuli takaisin kotiin matkaltaan. Poika nukkui vain kahdet päiväunet ja viimeisiltä heräsi jo kahdelta, joten kasin aikaan oli käsissä melko lailla väsynyt kaveri. Iltapuurona syötiin kokeiluluontoisesti Valion Onni valmispuuro (ohra-persikka), joka maistuikin oikein hyvin. En tiedä, miksi. Varmaan oli kyllästetty makeutta tuovilla aineksilla toisin kuin meikäläisen tekemät. Rakennekin oli tietty aika erilainen kuin oikeassa puurossa…

No, iltasyömingit ainakin ovat kunnossa ja yöpuulle vetäydytään hieman ennen puoli yhdeksää. (Odoteltiin siis hetki, että mieskin ehtisi pitkästä aikaa sanomaan pojalle hyvät yöt.) Aika tarkkaan 20:45 poika nukahti miehen nukuttamana. Itse pääsen nukkumaan hieman ennen puolta yhtätoista. Vähän viivästyy, kun vaihdetaan ukon kanssa kuulumisia.

Ensimmäisen kerran havahdun pieneen itkahdukseen kello 1:15. Meinaan jo nousta, kunnes huomaan, että poikahan nukkuukin sikeästi. Hyvä hyvä. Seuraava, oikea herätys tulee 2:08. Poika nousee taas seisomaan pinniksessä itkee ja kädet hamuilee syliin. Puen hupparin päälle, jos se auttaisi siihen, ettei maito tuoksuisi pojan nenään niin kamalasti. Kauhean kuuma tulee.

Kahdenkymmenen minuutin itkun jälkeen annan pullosta vettä. Huomaan, että miehen läsnäolo häiritsee. Tulee hermostunut olo, kun poika ei nukahdakaan heti. Harmittaa, ettei toinen saa unta. Ärsyttää, että hän pyörii sängyssä ja vetää tyynyä korville. Käy kahdesti vessassa ja kyselee, pärjäänkö. Tekee mieli sanoa, että ole hiljaa ja makaa paikoillasi. Onhan se nyt hieman vaikea opettaa pojalle, että yö on yö ja silloin maataan hiljaa paikoillaan, jos muut perheenjäsenet hyppäävät sängystä jatkuvasti.

Poika nukahtaa lopulta 2:52 mun syliin. Fail mutta annan hänen tehdä niin, koska useamman kerran koitan laskea hänet pinnikseen ja tuloksena on huutomyrsky ja rauhoittelu alkaa alusta. Vielä kolmelta alkaa itku uudestaan, mutta siihen riittää tutti ja tassutus.

Seuraavan kerran herätään 4:55. Väsyttää aivan tajuttomasti ja tekee mieli kiroilla, ettei mennyt aiemmin nukkumaan.  Poika seisoo pinniksessä, annan suoraan vettä pullosta, koska kellohan ei ole vielä viittä. Poika rauhoittuukin ja jää makaamaan hiljaa kyljelleen. Juuri, kun saan pään tyynyyn alkaa taas itku. Kello on 5:04, joten mies kysyy eikö voi jo antaa tissiä. Oikeastaan tahtoisin venyttää tissin antoa edes puoli kuuteen, mutta annan periksi ja imetän pojan. 5:15 siirrän pojan pinnasänkyyn, kun on ensin itse irrottanut rinnasta ja kääntänyt kylkeä.

Viimeinen herätys on 6:10. Otan pojan vielä viereen, koitan pitkittää aamua edes seitsemään. Mies nousee jossain vaiheessa pojan kanssa ja käy vaihtamassa vaipan. Itse nousen hieman ennen seitsemää. Uusi päivä alkaa. Kaikki ovat väsyneitä ja aikuiset kiukkuisia. Tästä tulee rankka päivä. Pojan aamupäiväunet jäävät lyhyeksi (35 min), joten en ehdi itse saamaan lisäunta vielä tässä kohtaa. Ehkä päivällä sitten.  

perhe lapset vanhemmuus