Unikoulupäiväkirjat, osat 5 & 6
Tulimme eilen miehen isovanhempien mökille. Ei kovin hyvä ajatellen tätä unikoulutusprojektia. Tyhmä olin, kun en hoksannut ajoissa, että tää reissuhan on todennäköisesti tulossa. (Mies ja anoppi saivat sovittua tämän varmaksi vasta maanantaina, joten hieman voin antaa itselleni anteeksi sitä, etten tosiaan ollut varma, milloin ollaan tulossa.)
Viides yö on maanantain ja tiistain välinen yö (jos sillä nyt on mitään merkitystä, kun kotonahan tässä ollaan koko ajan…). En muista, miten saatiin poju nukkumaan, hieman ennen yhdeksää kyllä. Esimmäinen herätys on miehen mukaan jo ennen puolta yötä. Olen itse tässä kohtaa ollut jo tovin nukkumassa enkä ole kuullut mitään. Tutti suuhun kuulemma riittikin siinä.
Varsinainen herätys tulee vasta 2:30. Poika itkee ja nousee seisomaan, kuten niin monesti muulloinkin. Tassutuksesta ei ole mitään apua, kun poika kampeaa seisomaan. Vartin päästä vaihdetaan miehen kanssa osia. Poika nukahtaa miehen sylittelyyn viidessä minuutissa. Nukutaan taas 2:49.
Loppuyöstä muistiinpanot puuttuvat, mutta muistelen, että seuraava herätys on hieman viiden jälkeen, jolloin otan pojan viereen imetykselle. Siirrän hetken päästä nukkuvan pojan takaisin pinnasänkyyn. Lopullinen herätys tapahtuu ehkä seitsemän aikaan. Suhteellisen normaaliin aikaan kuitenkin, ei kovin aikaisin muttei myöhäänkään.
Sitten se kuudes yö mökillä. Tehtiin iltatoimet normaalin rutiinin mukaisesti. Poika nukahtaa 20:22 matkasänkyyn, johon on pedattu omat tutut kotoa tuodut lakanat. Jännittää, mitä yö tuo tullessaan. Hieman kuitenkin olen vielä toiveikas, että unikoulua voitaisiin jatkaa. Menemme saunaan.
Anoppi kertoo, että ensimmäinen herääminen tapahtui jo kymmenen jälkeen. Se hoitui tutilla ja makuulle asettamisella. Seuraava samanlainen herätys tapahtuu kello 1:08. Ollaan sovittu, että mies hoitaa tänä yönä herätykset. Eka herätys hoituu tutilla, joten helpolla pääsee.
Seuraava herätys tapahtuu 3:23. Mies sylittää ja laulaa pojalle. Tekee todella vaikeaa maata vain sängyssä ja kuunnella. Ihmetyttää monetkin tavat, joita miehellä on mutta en sano mitään. Mietin, onkohan se lukenut yhtäkään niistä vauvan unta ja unikouluja käsittelevistä kirjoista, joita olen itse lukenut ja miehellekin mainostanut. Puolen tunnin päästä, kun mies on pitänyt poikaa sylissä, laulanut ja yrittänyt laskea hänet sänkyyn siinä kohtaan, kun itku yltyy (?), hän pyytää, että vaihdetaan. Ärsyttää todella paljon.
Tiedän jo, mitä tulee. Ei mitään. Poika huutaa 4:50 asti välillä kovempaa ja välillä hiljempaa. Joka kerta, kun koitan laskea hänet sänkyyn, alkaa huuto. Luovutan ja kaivan rinnan esiin. Poika syö, ei kovin kummoisella ruokahalulla kylläkään. Ruokailun jälkeen lasken pojan sänkyynsä, jossa hän taas nousee seisomaan ja alkaa tällä kertaa höpötellä ja naureskella. En jaksa enää. On jo valmiiksi epäonnistunut ja pettynyt olo. Pettynyt siihen, etten onnistunut saamaan poikaa nukkumaan aamuun asti. Pettynyt, että annoin pojan huutaa puolitoista tuntia ennen kuin annoin hänelle ruokaa. Pettynyt, että valikoin unikoulun ajankohdan niin huonosti. Ja pettynyt siihen, etten kouluttanut miestä tarpeeksi hyvin, jotta se voisi hoitaa öitä mun kanssani.
Mies sylittää pojan uneen ja rauha palaa taloon 5:25. Puoli kahdeksalta otan pojan viereeni imetykselle ja jatkamaan unia vielä hetkeksi. Herätään 9:20.
En tiedä, mitä tapahtuu ensi yönä mutta ainakin tätä unikouluhommaa pitää miettiä totaalisesti uudestaan. Unikoulupäiväkirjat kuittaa tältä erää. Palataan asiaan kun ollaan taas kotona.