Hellurei ja terkkuja kotoa!

Suomessa ollaan, juhannus on takanapäin ja uusi viikko on alkanut.

Maailma nähneenä Vaasa tuntuu pieneltä, mutta niin kodilta. Tuntui todella hassulta nähdä lentokoneesta ulos tultuani kyltti ”Vaasan lentokenttä”. ”Niinku häh?! Olenko tosiaan täällä”, taisi olla ensimmäinen reaktio.

Tuntuu kuitenkin hyvältä olla täällä. Olen saapunut kotiin.

Ja täällä aion nyt hetken taas pysyä.

On kummallista, miten kaikki asiat tuntuvat ja näyttävät niin tutuilta, vaikka viime kerrasta on se vajaa puoli vuotta. Koti näyttää juuri siltä, miltä sen kuuluukin, astiat ovat edelleen samoilla paikoilla, ja avaimetkin löytyivät samasta paikasta, minne ne aikoinaan piilotin. Kaikki on niin tuttua, mutta tuntuu silti oudolta.

Kaikista oudointa oli Arttu Wiskarin kuuleminen radiosta! 😀 Taisin lopullisesti tajuta, että olen tosiaan Suomessa. On tämä valoisa yökin niin kummallinen – olin unohtanut koko ilmiön. Englannissa kun pimeää oli jo ilta 10 jälkeen. Lentokoneessa piti moneen kertaan tarkistaa kelloa, kun ei meinannut millään uskoa, että keskiyöllä voi olla valoisaa.

Suomenkielen kuuleminenkin aiheuttaa vielä isoa hämmennystä.

Paljon on ihmeteltävää ja kummasteltavaa, mutta se oli odotettavissa ja siihen olin varautunut.

Ajamaan en aio vielä hetkeen kuitenkaan lähteä. Pitää hetken totuttautua vanhoihin ajosääntöihin, kun tämä englantilainen liikennejärjestelmä iskoutui vähän turhan vahvasti tuonne takaraivoon. Ei ole hyvä merkki, kun liikenneympyrään liittyessä olisin lähtenyt ajamaan vasenta puolta, jos olisin ollut kuskina. 😀

Ensimmäisenä Suomi-viikonloppunani panostin erityisesti tankkaukseen. Juhannus sattui sopivaan saumaan, joten jääkaapissa oli vieläkin enemmän valinnanvaraa.

Karjalanpiirakoita on syöty ähkyyn saakka ja korput on päällystetty Oivariinilla. Leipäjuustosta leivottiin piirakkaa ja jälkiruokaan käytettiin raparperia. Suomi-teema kelpasi ja ruoka maistui!

Faterin suklaata olen käynyt nakertamassa aina palan sieltä, palan täältä. Puuro on vaihtunut smoothieen aamupalapöydässä ja raejuustosta olen nauttinut sielun mitoin. Ihan mahtavaa!

Kotiinpaluuni myötä yksi elämäni merkityksellisin ja opettavaisin jakso on saatu päätökseen. Opiskelijavaihto Derbyssä tulee olemaan muisto, jota kannan lopun elämääni mukanani, jonka takia olen vahvempi ja rohkeampi ihminen, ja jota tulen aina muistelemaan suurella ilolle.

Matkani aikana olen tavannut paljon upeita ihmisiä, tutustunut erilaisiin kulttuureihin, oppinut puhumaan parempaa englantia, kasvanut ihmisenä, oppinut selviytymään omillani ja paljon muuta.

Opiskelijavaihto on ollut matka itseensä tutustumiseen, jonka kautta olen saanut uudenlaista itseluottamusta, vahvuutta, rohkeutta ja uusia näkökulmia asioihin. Se on mahdollistanut epämukavuusalueella toimimisen, rikastuttanut elämää ja saanut minut uskomaan itseeni yhä enemmän.

Tämän kaiken sulatteluun menee kyllä aikaa, mutta sallin sen itselleni. Mielenkiinnolla odotan millaisia vaikutuksia vaihdolla on minuun ollut ja miten se tulee näkymään.

Kaikki kiva kuitenkin loppuu aikanaan, ja minun kohdallani se tarkoittaa tätä blogia. Maailmalla-blogi on ollut tärkeä osa vaihtoani, jonka kautta olen pystynyt jäsentämään tapahtumia, toteuttamaan itseäni ja tarjoamaan kurkistuksen elämääni. Kuten vanhoja päiväkirjoja, myös tätä blogia tulee olemaan hauska lukea tulevaisuudessa ja palata näihin aikoihin.

Maailmalla sulkee nyt ovensa ja kiittää jokaista, joka täällä on vieraillut, kerran tai useammin. Iso kiitos!

Nyt vain katse merelle ja kohti uusia seikkailuja. Minä kiitän ja kumarran! ☆