Suomalainen illallinen

Ennen kuin menen asiaan, pohjustan tätä aihetta, jos joltakulta se on mennyt ohi. Elikkä päätimme pari viikkoa sitten tällä meidän kaveriporukalla, että pareittain jokaisen maan edustajat kokkaavat koko porukalle jotain omalle kotimaalleen perinteistä ruokaa. Viime viikonloppuna ranskalaiset loihtivat meille maistuvan illallisen, ja nyt sunnuntaina oli meidän suomalaisten vuoro.

Minulta ja Hilkalta ei kovin kauaa mennyt menyyn loihtimiseen. Ensimmäisenä mieleen tuli, tottakai, peruna. Mikä olisikaan suomalaisempaa, kuin tuo vuosisatojen ajan viljelty juures, joka on ruokkinut niin raavaat miehet kuin pienet lapsetkin. Mitä me sitten tarjoaisimme noiden pottujen kanssa, mietimme. No, lihaa. Tottakai! Siitähän saa väsättyä vaikka ja mitä. Perinteistä lihapataa emme kuitenkaan lähteneet valmistamaan, vaan päätimme tehdä lihapullia. Näin se meny valmistui – about 5 minuutissa. Karjalanpiirakkojen valmistus kävi myös mielessä, mutta ottaen huomioon taitotasot (huom. minun taitotasot) ja niiden valmistamiseen tarvittava aika, päätimme jättää ne suosiolla pois.

Kauppareissun jälkeen aloitimme ruoan valmistamisen. Pöydällä koreili hienosti kaksi 2kg perunapussia, 1,5kg jauhelihaa ja salaattivärkit. Työnjako tapahtui aika reilusti: Hilkka hoiti perunamuusin, minä lihapullat. Olimme kuin Lotat konsanaan työnteossa.

Vieraat oli kutsuttu kuudeksi syömään, ja eihän se ruoka tosiaan suunnitelmasta huolimatta vielä silloin ollut valmis. Onneksi olimme lisänneet alkuruoan menyyseen: ruissipsit ja tuorejuusto. Ja kuulkaas, ihan varta vasten Suomesta saakka oli nämä napit raahattu tällaisten tilanteiden varalta.

Kyllä se ruokakin siinä sitten vähitellen valmistui. Lopputuloksena oli 2,5kg muusia, varmaan 50 lihapullaa (joita ei jäänyt muuten yhtään!) ja kurkku-tomaattisalaatti.

Voisin jopa sanoa, että tarjosimme hyvin aitoa ja rehellistä suomalaista ruokaa. Ei mitään turhaa hifistelyä, vaan perinteistä kotiruokaa, joka pitää nälän loitolla.

Ruoan jälkeen ilmeet olivat sen mukaiset, että ruoka oli maistuvaa ja vatsat oli täynnä. Siinä paras kiitos kokeille.

Eihän se meny täydellinen olisi ilman jälkiruokaa.

Fazerin Sininen ja Sirkus Aakkoset pääsivät tiukkojen tuomareiden testattaviksi, ja molemmista kyllä tykättiin. Ja kyllä, muistimme mainita, että punaiset aakkoset ovat parhaimpia!

Tähän tyyliin se sunnuntai sitten kului. 9 henkeä saatiin ruokittua eikä kukaan jäänyt nälkäiseksi. Selvittiin siis, jes! Ensi viikolla on sitten amerikkalaisten vuoro.