Asennekysymyksiä

Puolentoista viikon matkustamisputki alkaa lähenemään loppuaan. Kivaa on ollut reissata, mutta täytyy myöntää, että kotiin on jo kiva palata. Lontoo, Edinburgh ja Dublin ovat tulleet tutuiksi, jalkojen kestävyyskuntoa kohotettu ja taisi sitä pientä sisäistä kasvuakin tapahtua.

Tämä loma on eronnut muista aikaisemmistani mm. siten, että matkaan lähdettiin vain pienen lentolaukun kanssa. Ei ollut valtavaa ruumaan laitettavaa laukkua, jonne pystyisi pakata kaikki lempparivaatteet, pullot ja putelit. Vaatteiden hyödyllisyyttä piti punnita tarkkaan ja olla suunnitelmallinen kaiken kohdalla: mitä todella tarvitsen, mitkä asiat voin ostaa kohteesta jne.

Tässä kohtaa annan pienet ablodit itselleni, sillä olen kovin ylpeä siitä, kuinka hyvin sain pakattua! 😀 Minä, joka aina reissuissa raahaan perässä kauhean isoa laukkua ja haluan ottaa kaikki ”mutta mitä jos tulen tarvitsemaan tätä” – tavarat mukaan, onnistuin pakkaamaan juuri oikeat asiat mukaan, ja jälkikäteen ajateltuna olisin pärjännyt vieläkin vähemmällä!

Pakkaustaitojen lisäksi kuitenkin isointa oppimista on tapahtunut pääni sisällä. Olen tämän puolentoista viikon aikana oppinut – tai ehkäpä sisäistänyt tarkemmin -, että matkustaminen on lähinnä asennekysymys. Matka on vain väliaikaista. Se ei haittaa, vaikka ei pystyisi ottamaan lempivaatetta reissuun mukaan. Tavaroiden ja vaatteiden sovellettavuus on kaiken A ja O.

Olen oppinut, että seikkailumieli takaa onnistuneen reissun. Tottakai olisi kiva, että kaikki elämässä menisi suunnitelmien mukaan, mutta tämä ei valitettavasti pidä paikkansa. Reissussa se pitää vielä vähemmän. Uusi kaupunki, vieras kieli, epävarmuus ja hukassa olemisen tunne. Kaikki nämä ovat peruskauraa matkustelussa ja ne pitää vain hyväksyä. Kun jo alussa asennoituu niin, että hotellin etsiminen on osa seikkailua, eikä ikävä ja voimiakuluttava prosessi, matkanteosta saa paljon enemmän irti. 

Matkustelussa on myös hyvä varautua siihen, että kaikki voi mennä pieleen eikä mikään mene suunnitelmien mukaan. En halua kuulostaa pessimistiltä, tämä on vain fakta. Taksit voivat olla myöhässä, bussit eivät kulje, menee väärään junaan, ruuhkat vaikeuttavat matkantekoa jne. Kaikkea voi tapahtua. Mutta kuulkaas, ei se mitään. Jos asiat menevät pieleen, keksitään vain uusi toimintasuunnitelma. Ei se sen kummempaa ole. On vain tärkeä muistaa, että esimerkiksi siirtymisiin varataan riittävästi aikaa. Silloin on varaa myös myöhästyä.

Tästä päästäänkin sitten yhteen tärkeimpään kohtaan: älä panikoi. Paniikista ei ole mitään hyötyä. Läikkynyttä maitoa on turha surra. Asioihin saadaan nopeammin ratkaisu, kun asenne on ratkaisukeskeinen eikä tapahtunutta jäädä vatvomaan. Matkustaminen on muutenkin raskasta, joten helpompaa on vain mukautua tilanteisiin ja ottaa rennosti. Kuitenkin, mikäli omaa asennetta on vaikea muuttaa, voi tapahtumat aina laittaa kohtalon piikkiin. :)

’Aika kultaa muistot’ on aika osuva sanonta, joka on hyvä pitää mielessä matkustaessa (tai ainakin minä teen niin :D ). Tapahtumahetkellä vastoinkäymiset ja kommellukset voivat tuntua hyvin turhauttavilta ja raskailta, mutta jälkikäteen ne usein naurattavat ja saavat hymyilemään. Ne myös kasvattavat. Ja saahan niistä nyt ihan mahtavia tarinoita kerrottavaksi!

Kuten Hilkka tapaa sanoa, ”vastoinkäymiset eivät ole merkki huonosta päivästä. Ne ovat vain huonoja hetkiä hyvässä päivässä”. Allekirjoitan!

Liian osuva kuva: sorsakin välillä kellahtaa päälleen, mutta kyllä se sieltä aina ylös nousee. :D (Ja on vieläpä erityisen onnellinen sorsa, jos on löytänyt pari matoa).