Kolikon kääntöpuoli
Ulkomaille muutto tai vaihtoon lähteminen kuuluu varmasti monien suunnitelmiin. Ympäristö kannustaa itsenäistymiseen ja kokemusten hankkimiseen erityisesti nuorten kohdalla, ja näin ollen maailmaa lähdetään helposti valloittamaan vähän kahta kättä heiluttaen. Kunhan passi, henkkarit, rokotukset, puhelimen laturi ja aurinkolasit ovat mukana, kaikki on hyvin. Harvat todella jäävät miettimään, mitä vieraassa maassa asuminen todella tarkoittaa ja millaisia vaikutuksia sillä voi itseen olla.
Muistan, kuinka viime syksynä joku vanhempi mies Englannista tuli puhumaan meille tuleville vaihtareille kulttuuriin sopeutumisesta: aluksi kaikki tuntuu mahtavalta ja siistiltä, vähän ajan kuluttua kaikki voi olla kamalaa. Sopeutuminen vie aikaa ja ristiriitaiset tunteet kuuluvat asiaan. Näin meille kerrottiin. Itselleni nämä olivat jo entuudestaan tuttua kauraa, enkä jäänyt niitä sen kummemmin pohtimaan. Tiesin, että oma sopeutumiskyky olisi valttia tulevassa koitoksessa.
Ja niinhän se on ollutkin. En ole täällä mitään vaikeampia ajanjaksoja joutunut onneksi kokemaan, vaan kaikki on sujunut todella hyvin. Itselleni kokemus vaihdosta on ollut aivan loistava ja suosittelen ehdottomasti kaikkia halukkaita lähtemään. Haluan kuitenkin tuoda esille sen toisen puolen, sen raskaan puolen, mitä vieraassa maassa pitemmän aikaa asuva varmasti joutuu kokemaan, ja mitä tämä voi pahimmillaan olla. Sivustakatsojana olen nähnyt kaikenlaista ja haluan, että ihmiset huomioisivat myös sen, ettei ulkomailla asuminen aina ole ruusuilla tanssimista.
Mielestäni yksi tärkeimmistä tekijöistä ulkomaille lähdölle on se, että on henkisesti valmis. Kokemus voi olla mitä kasvattavin ja opettavaisin, kun on tarpeeksi vahva kestämään välimatkan perheeseen, kavereihin, tyttö- tai poikaystävään jne. Jos omassa elämässä on meneillään suuria muutoksia, menetyksiä tai ongelmia, voi olla parempi harkita ajankohdan muuttamista. Kun kotona on kaikki hyvin, voi täysille keskittyä uuteen ympäristöön.
On nimittäin satavarmaa, että ongelmat ja ajatukset seuraavat perässä. Pakoon ei pääse. Tiedän, että monet ajattelevat, että lähtemällä fyysisesti kauas, pääsee kauas ongelmista. Väärin. Ongelmat seuraavat takuuvarmasti perässä – mahdollisesti vielä vahvempina – eivätkä ne ainakaan tunnu helpommilta. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että kauas lähteminen on auttanut näkemään lähellä olevia tilanteita paljon selkeämmin. Omaa elämää on tavallaan pystynyt tarkastella kärpäsenä katosta. Joillekin se voi olla liikaa. Täällä on nimittäin ollut aikaa ja mahdollisuus tarkastella omaa elämää monesta eri näkökulmasta.
Vieras kulttuuri ja ympäristö on myös kova rasitys psyykeelle. Pahimmassa tapauksessa sitä voi olla aivan yksin eikä omasta maasta ole ketään tuttua. Ei ole ketään saman kulttuurin edustajaa, kenen kanssa jakaa vieraita asioita. Tämä voi tuntua hassulta ajatukselta, mutta heikolla hetkellä se on useasti auttanut. Vaihdon aikana saa kuitenkin aivan varmasti paljon kavereita, ja on melko epätodennäköistä, että koko ajan joutuisi olemaan yksin. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö olisi yksinäinen. Ympärillä voi olla paljon ihmisiä, mutta syvemmällä tasolla sitä tuntee olevansa yksin. Kun tähän vielä yhdistää vieraan ympäristön ja kielen, psyyke on aika kovalla kuormituksella.
Stressiä ei varmaankaan tarvitse lähteä avaamaan sen enempää. Sanonpahan kuitenkin, että mikäli se on tuttu juttu kotona, on se takuuvarmasti vielä tutumpi ulkomailla. Sitten on erikseen vielä sairastamiset – kuka käy kaupassa, kuka tekee ruoan jne. Nilkkanihan nyrjähti yhdessä vaiheessa täällä ollessa ja kyllähän sitä hieman tuskaili kaupassa käynnin suhteen. Onneksi apua oli lähettyvillä.
Tarkoitukseni ei ollut pelotella tällä tekstillä, vaan ennemminkin herätellä. Elämän ei tarvitse olla täydellistä, jotta voi lähteä. Ei tosiaankaan. Kaikkien elämässä on varmasti jotain, mikä vaatisi paikkaamista. Mielestäni tärkeintä on, ettei mitään pahimpia myrskyjä ole juuri meneillään. Jokainen kuitenkin sisimmässään tietää, onko henkisesti tarpeeksi vahva lähtemään. Silloin tulee myös vahvana takaisin.