Amerikkalainen illallinen

Tänäkin viikonloppuna päästiin taas hyvän ruoan makuun. Amerikkalaiset olivat tällä kertaa kokkausvuorossa, ja he tarjosivat meille meksikolaista ruokaa. Tämä tarkoitti siis tortilloja (!). Täytevalikoimaa oli monenmoista: salaattia, kirsikkatomaatteja, juustoa, riisiä, jauhelihaa, jalopenoja, papumuhennosta, guacamolea sekä kahta eri vahvuista tomaattisalsaa. Lisäkkeenä oli tottakai settiin kuuluvia nachoja.

Olen aina ollut aivan surkea määrittelemään tortillan sisään tulevan täytteen määrää. Jostain syystä sitä vain lappaa äärettömästi ruokaa tortillalätyn päälle, ja kun pääsee pöydän ääreen, huomaa epäonnistuneensa: lättyä on mahdotonta saada kiinni. Näin siinä käy. Joka ikinen kerta. Koskaan ei ole tullut mieleen, että ruokaahan voisi hakea vaikka ensimmäisen satsin jälkeen lisää, jotta lätyt saisi siististi viikattua syömiskuntoon.

Sara sen sijaan tietää, minkä verran täytettä lättyyn kuuluu laittaa. Noh, onhan hän kuitenkin amerikkalainen a.k.a. meksikolaisen ruoan rakastaja, joten ehkä hän on harjoitellut muutaman kerran enemmän kuin minä. Itselläni pitäisi olla melkein ruokalappu päällä ja kolme lautasta edessä, sillä jostain kulmasta alkaa aina vuotamaan. Taidampa vedota tässä asiassa vain kokemuksen puutteeseen.

Jälkiruoaksi saimme vielä kunnon annokset jäätelöä – strösseleiden ja kastikkeen kera!

Ensi viikolla nautimme vielä amerikkalaisen illallisen part 2. Sitten onkin koko kierros käyty läpi. Saa nähdä, keksimmekö jonkin uuden viikottaisen tradition tämän jatkoksi. Mielestäni näitä viikottaisia kokkaushetkiä voisi jatkaa vaikka seuraavat 4kk. Yhdessä syöminen on parasta, ja kyllä siinä jonkin verran taitaa säästääkin. :)